Homohuutoilta

Yhdysvalloissa televisiouutisten katsominen on lähes mahdotonta. Jopa ennen niin laadukkaalla CNN:llä on siirrytty puhuvista päistä huutaviin päihin. Mikään uutisaihe ei ole niin mitätön, etteikö studioon saataisi satelliitin välityksellä kahta aiheen asiantuntijaa, jotka edustavat mielipiteiden ääripäitä. Tuloksena on huutoa ja mekastusta, jossa toimittaja vaan virnistelee taustalla ja seuraa syrjäsilmällä katsojamäärien nousua.

Itse ihmettelin tätä pitkään. En ole reilun kahden jenkkivuoden aikana koskaan törmännyt tällaisiin amerikkalaisiin tosielämässä. Missä nuo kaikki hullut oikein luuraavat? (Tähän sääntöön poikkeuksena tapasin tietysti Teksasissa tyypin,jonka mielestä ”Finland has no freedom like America.” Ja sitä mielipidettä eivoinut kumota.) Mutta siis yleensä tapaamani amerikkalaiset eivät ole kiilusilmäisiä asehulluja tai jatkuvasti Obamaa ylistäviä vasemmistohippejä.

Siksi oli hienoa marssia tänään Washington DC:ssä 250.000 muun kanssa ja vaatia järjen äänen palauttamista myös televisioon Rally to Restore Sanity -marssissa (Stewartin loppupuhe videolla). En ollutkaan huomioni kanssa yksin: amerikkalaiset ovat oikeasti aika kohtuullista porukkaa, jotka sietävät erilaisuutta paljon paremmin kuin vaikkapa suomalaiset. Mutta televisio päästää ääneen sen, jolla on kaikkein äärimmäisimmät mielipiteet, joka esittää ne nokkelimmin ja osaa vielä kaupan päälle nolata vastapuolen. Suomalainen esimerkki on Timo Soini, joka tosin on kyllä vähän kommunisti amerikkalaisella mittarilla. Ja eiköhän punavihermafiastakin löydy ihan vastaava tyyppi.

Itse seuraanuutisia paljon Suomen kautta, koska HS.fi ja YLE tekevät edelleen parhaansa välittääkseen kohtuutonta huutamista.

Toki Suomessakin huutojournalismi houkuttaa. On mahtavaa päästä koko kansan puheenaiheeksi, kun istuttaa tahallaan studioon täysin epäreilut vastapuolet esimerkiksi uskontoa ja homoseksuaalisuutta koskevassa keskustelussa. Sen jälkeen sijaiskärsijäksi joutuneen kirkon laskevalle jäsenmäärälle irvaillaan kilpaa, vaikka studiossa olivat äänessä taivaspaikkajonossa röyhkeästi etuilevat lahkolaiset.

Periaatteessa tällainen haastateltavien tahallinen toistensa kimppuun usuttaminen vastaa sitä, kun Seiska vie jonkun mattinykäsen Ibizalle uuden tyttökaverin kanssa ja tarjoaa pariskunnalle rajattomasti viinaa. Kaikki tietävät mitä siitä seuraa,ja loppuviikko voidaan irvailla ”Matin menetetylle maineelle”.

Seiskan ja Ylen toiminnassa on kuitenkin yksi vissi ero: Seiskan voi jättää tilaamatta mutta Ylen lupamaksu peritään väkipakolla. Siksi Yleltä pitää vaatia enemmän. Ja Hesarilta tietysti siksi, että se on Hesari. Yksi sellainen pitää olla joka maassa.

Loppukevennyksenä mielenosoituksen kylttejä.