THE PEKKASPACE HEADQUARTERS

Moccamaster tuplaa keittimesi takuuajan - melkein

2011-11-16T12:45:00.001+02:00

Ostin Moccamasterin KB40 "sinkkukeittimen"joulukuussa 2005. Just passelin kokoinen ja tekee maineensa veroisesti hyvää kahvia. Ei ehkä keittimien mersu, mutta ehkä Audi tai Bemari: toimii käyttötarkoituksessaan erinomaisesti.

Tänä kesänä (2011) huomasin, että keittimen levyyn oli tullut ruostepilkkuja. Ne sotkivat pannun pohjan. Muistin, että Moccamasterilla on pitkä takuu. Löysin kuitin, jossa takuuksi mainittiin 60 kk. Vaikka takuu oli ummessa, päätin ekomiehenä huollattaa keittimen eli vaihtaa uuden keittolevyn.

Siis etsimään huoltoliikettä Moccamasterin sivuilta. Siellä odottikin iloinen yllätys: takuun voi pidentää kymmeneen vuoteen!

Koska olen epäluuloinen ihminen, soitin Moccamasterin asiakaspalveluun ja kysyin, että koskeeko tämä myös vanhoja keittimiä. Koskee myös vanhoja, Huoltoliike Berghäll hoitaa. Rekisteröin keittimen verkkopalvelussa ja sain muutaman päivän kuluttua kuittauksen.

Soitin huoltoliikkeeseen ja kerroin keittimen mallin, huolto lupasi soittaa kun sopiva osa on huollossa. Yllätyksekseni he myös soittivat takaisin noin kuukauden päästä ja lupasivat huoltaa keittimen päivässä. Vau! Tässä vaiheessa Moccamaster-brandi oli mielestäni hintansa veroinen.

Otin aamupäiväksi auton CityCarClubilta ja ajelin Munkkiniemeen Huoltoliike Berghälliin. Maksuton takuuhuolto oli ehdottomasti 30 euron autovuokran arvoinen!

Ensin paikalle tuli Huoltoliike Berghallin juniorihenkilökunta, joka sanoi heti "ei takuun pidennys koske kuin uusia keittimiä". Sitten ohi käveli myös seniori, joka (katsomatta lainkaan minuun) tuhahti "joo ei tää koske kun uusia". Sen jälkeen molemmat kävelivät takaisin johonkin takahuoneen uumeniiin röökille.

Soitin Moccamasterille ja kysyin asiaa uudelleen. Kerroin myös, että nettisivuilla ja saamassani rekisteröintimeilissä annettiin ymmärtää homman olevan ok. Asiakaspalvelija ei luonnollisesti tiennyt, mitä heidän nettisivuillaan tai rekisteröintimeilissä lukee. Siitä huolimatta minä olin ymmärtänyt homman väärin.

Tässä vaiheessa tunsin itseni luonnollisesti ääliöksi. Kuka idiootti ottaa aamupäivän vapaaksi ja ajaa laina-autolla toiselle puolelle kaupunkia ilmaisen huollon toivossa? Olisi pitänyt vaan tilata Verkkokaupasta uus keitin kotiovelle ja laittaa vanha roskiin. Huoltomiehetkin olivat käyttäyneet sen verran tylysti, että heille huollosta maksaminen ei enää tuntunut hyvältä idealta.

Vinkkejä hyvistä, muista kuin Moccamaster-merkkisistä kahvinkeittimistä otetaan vastaan. :D

Toka triathlon

2011-05-15T04:14:00.001+03:00

Kävin työvuoden päätteeksi kisaamassa triathlonin San Dimaksessa, Bonelli Parkissa lauantaina 14.5.2011. Komeasta Los Angeles Championship Series -nimestä huolimatta kyseessä oli ihan rento tapahtuma. Matkojen pituudet eivät ihan täyttäneet olympiamatkaa: kilsa uintia, 26.4 km fillaria ja 8 kilsaa juoksua. Eli pikemminkin sprintti.

Tämä reissu meni oppirahoja maksellessa, erityisesti uinnissa ja fillaroinnissa. :D Positiivisena oppina oli se, että syöminen/juominen onnistui paremmin. En romahtanut (amerikkalaisittain "bonked") vaan maaliviivalla oli hyvä olo ja tuntui että olisin voinut juosta pidempäänkin. Pistän näitä kisaraportteja muistiin siltä varalta, että tästä kirjoittaisi joskus vaikka jutun. :)

Herätys 5:30, aamiaiseksi bran flakeseja, banskua, pähkinöitä, latte ja maitoa.

Kisapaikalla 7:00 (tunnin ajo), 7:45 yksi energiageeli (kofeiinia ja 100 kcal, Mirinda Carfraen oppien mukaan :D ), startti 8:10.

Uinti 1km 22:04. Koska kyseessä oli epämääräisen mittainen triathlon-kisa (ei vertailukelpoista aikaa 1/4 matkoille), päätin että nyt on hyvä kokeilla ns. pesukonetta eli mennä siinä pääjoukossa veteen. Virhe. Tuli monoa kylkeen, kättä päähän (lujaa!) ja useampi yritti uida ylitse. Hätäännyin vähän ja aloin uida pää pinnalla, joka on tosi raskasta. Varsinkin, jos ei ikinä ui moisella tavalla. Piti uida sivuun hetkeksi, pitää valvojan paddle boardista kiinni tovi ja jatkaa. Hengitys tasaantui vasta kääntöpaikalla, ja viimeiset 500 metriä uin sitten omaan tahtiin, vuorohengityksellä etc. Vaikka kokemus oli aika kamala, se oli opettavainen: pitää omaksua useampi uintityyli ja -tahti, jotka on tuttuja ja joita voi vaihdella sitten ruuhkan mukaan. Olin tästä lukenutkin triathlon-lehdistä, mutta en oikein ollut ymmärtänyt miksi. Nyt ymmärrän. Oikeastihan mulla ei ollut mitään hätää, märkäpuku kelluttaa ja uin silti ihan ok:sti ton lopun. Vähän nolotti toi hätäily.

Fillari 13km, ehkä 35 min ajoa. Vaihto sujui ilman ongelmia ajassa 2:11. Fillarireitin olin käynyt ajamassa etukäteen ja tykkäsin siitä, just sopivia mäkiä. Aluksi noustaan ja sitten on ihan uskomaton (ja ihanan pitkä) mäki, jossa vauhti nousee 60-70 km/h paikkeille. Menin ohi aika monesta, koska massa + aerodynamiikka = win. :D Sitten osui rengas terävään pikkukiveen ja heti ajattelin, että nyt meni rengas. No, se alkoi onneksi tyhjetä vasta seuraavassa ylämäessä eikä mennyt lätyksi siinä vauhdissa.

Tossa mun käytetyssä pyörässä tuli vaihtorengas ja käsipumppu mukana, sen lisäksi olin ostanut CO2-tuubin jolla saa renkaan kunnolla täyteen vs. pieni käsipumppu. Eläköön teknologia! Paitsi että en ollut käyttänyt juuri tämän pyörän kamoja, edellisen fillarin renkaita vaihdoin pariinkin otteeseen. Rengas irti, vanteen ja ulkorenkaan huolellinen tarkistus piikkien tms. varalta, uusi sisärengas tilalle ja laittamaan ekaksi vähän ilmaa pumpulla. Pian kävi ilmi, että käsipumpun suulake oli asennossa "auton rengas". Siihen löytyi tarvittava osa satulapussista muutaman minuutin epätoivoisen ähertämisen jälkeen. Sirten CO2-systeemiä testaamaan, ja tietysti onnistuin tyhjentämään patruunan niin, että renkaaseen ei mennyt juurikaan ilmaa. Win.

Onneksi triathlonistit on cooleja ja koko ajan joku ajoi ohi ja kysyi "onko sulla kaikki mitä tarvit". Nyt ei ollut ja sanoin seuraavalle kysyjälle että CO2 puuttuu. Kaveri heitti tuubin saman tien ja jatkoin paikkaamista. Nyt ilma meni renkaaseen asti, mutta valitettavasti ilmavirrasta aiheutuva sihinä jatkui myös sen jälkeen, kun CO2-tuubista loppui paine. Se tuli jostain renkaasta. Vararenkaassa oli reikä! Ei yllätys, kun ajattelee että se oli varmaan vuosia vanha ja ollut mutkalla satulalaukussa koko ajan. Samalla selvisi se, miksi rengas ei täyttynyt käsipumpulla ollenkaan. :D

Tässä vaiheessa lähdin taluttamaan pyörää ylämäkeen kohti lähtöpaikkaa. Fillarireitillä ajettiin kaksi kierrosta, olin ekalla kierroksella noin pari kilsaa lähtö/maalipaikasta. Sain huimasti sympatiapisteitä, mutta tässä vaiheessa kisa oli osaltani ohi. Kävelin vaihtopaikalle, palautin ajanottochipin, otin kamat ja nakkasin ne autoon. Pänni kohtuullisesti. Olin odottanut juoksua, koska viimeksi se oli ollut niin vaikeaa ja olisin halunnut todeta kunnon nousseen.

Juoksu 43:59. Nakkasin energiageelin poskeen, pistin lenkkarit jalkaan, GPS:n paidan taskuun ja lähdin juoksupolulle tekemään triathlonin "epävirallisesti" loppuun. 8 kilsan lenkki kiersi järven, meni välillä poluilla, puron yli ja oli mukavasti mäkiä. Kulki erinomaisesti, otin välillä vesipisteistä suullisen verran vettä ja ohittelin hitaampia. Nopein kilsa oli 4:51 ja keskinopeus 5:29 per kilsa. iPod Shufflesta tuli "tempobiisejä", jotka auttoivat pitämään askeleen lyhyenä ja sitä myötä kevyenä & ryhdin hyvänä. Vikalla maililla vähän kiihdyttelin ja maaliin tullessa tuntui siltä, että olisi vielä jaksanut lisääkin. Aivan erinomainen juoksu meikeläisen mittapuulla. Heitettiin läppää parin juoksijan kanssa matkalla ja lopussa tuli vielä loppukirikisa, jossa yksi juoksija pääsi hiipimään ohi (hiton iPod!) High-fivet siihen sitten ja yleisöllä oli hauskaa köntysten kisatessa. :D

Maalissa oli tarjolla vettä, appelsiiniä, banskua sekä hillo- ja maapähkinävoileipiä. Lisäksi jotain supertieteellistä energiajuomaa, jossa ei ollut energiaa (25 kcal) eikä piristeitä. Joskus vähän ihmetyttää noi juomat ja niiden mainospuheet. :D Otin hetken "active release" -hierontaa, joka sattui krampanneeseen pohkeeseen aivan järjettömän paljon (huusin ja porukalla oli hauskaa). Kävin järvessä uimassa, pistin puhtaat kuteet päälle ja ajoin kaverin luo Pasadenaan, jossa vedettiin hillitön lounasbuffa Continental Burgerissa.

Loppujen lopuksi hyvä kisa. Kunto tuli mitattua, vaikka fillaroinnista jäikin puolet ajamatta. Nyt pidän vähän taukoa kestävyysurheilusta ja keskityn venyttelemään & lihaskunnon parantamiseen. Jos joku haluaa kokeilla kesällä Suomessa triathlonia, lähden mielelläni seuraksi!

Kuukausi jäljellä USC:tä

2011-04-12T05:40:00.000+03:00

Mailat esiin! Kesä tulee!

Talvi USC:ssä on takana ja pestiä on kuukausi jäljellä. On aika tehdä listaa siitä, mitä haluan tehdä jatkossa.

Työskennellä ryhmässä, en yksin. Yhteisiä päämääriä kohti, ei kilpaillen.
Työskennellä vertaisteni tai itseäni fiksumpien kanssa, en opettajana.
Pienessä ja itsenäisessä yrityksessä / yksikössä.
Poikkitieteellisessä porukassa. Pelkkien toimittajien seura ei tee hyvää. Sekoitus nörttejä, bisnesmiehiä ja sisällöntuottajia toimii hyvin. Pari kertaa HS.fi:ssä pääsi juuri tähän tilaan: työ oli uskomattoman kivaa ja tulokset aivan poskettoman hyviä. Ryhmäflow on addiktoiva olotila.
Asioiden tutkiminen on kivaa vain silloin, kun tutkimusta pääse soveltamaan käytäntöön. Muuten päätyy besserwisseriksi.
On paljon mukavampaa puhua asioista, joita on tehnyt kuin asioista, joita on tutkinut.
Viettää vastaisuudessakin pimeimmät kuukaudet poissa Suomesta. Sekä golf-, vapaalasku-, sukellus- että espanjan taidot kaipaavat ainakin kohennusta.

Iloinen äänestäjä!

Eli vaikka tätä tutkijan hommaa tunnutaan tyrkyttävän minulle kultalautasella, minussa tuntuu asuvan silti tekijä, ei opettaja tai tutkija. Mutta katsotaan nyt vielä, miten tämä tutkimisen voisi yhdistää järkevällä tavalla käytäntöön. Kesäkuun alusta siirryn näillä näkymin Tampereen yliopiston tutkijapestille vuodeksi, jossa vien Sustainable Business Models in Journalism -tutkimushankkeen loppuun. Ilmeisesti tulen myös kesäkuussa Suomeen ja palaan joskus syksyllä tänne talvea pakoon. Välissä käyn ainakin opettamassa Tanskassa ja hengailemassa Berliinissä sen toisen kaljun Sanomien rintamakarkurin kanssa. :)

Mutta pätkätyöläis-yrittäjän arkihan on epävakaata, katsotaan nyt mihin tässä on vuoden päästä päädytty. En kumminkaan valita, tämä oli oma valinta. :D

Eka triathlon

2011-03-08T09:49:00.005+02:00

Aamulla kisapaikalla.

Viime viikonloppuna tuli kisattua eka triathlon, Desert International Distance Triathlon, autiomaassa Palm Springsin lähellä. Osallistujia n. 739. Kirjaan tähän vähän kokemuksia muistiin. Kisareitti oli osilta vähän lyhyempi kuin oikea olympimatka/neljännestriathlon ja aivan tasainen. Joten erinomainen aloittelijoille! (Treeniohjelma, josta tein vikat 9 viikkoa täysillä, reipas kävely korvasi pidemmät juoksut koska nilkka vähän sökö.)

Lauantaina saavuttiin kisakaveri Ashleyn kanssa autiomaahan vuokra-Kia-citymaasturilla, reput täytettynä pakkauslistan mukaan. Mustangin kone alkoi lyödä kirjaimellisesti liekkiä edellisenä päivänä, onneksi vakuutus korvasi autovuokran korjauksen ajaksi... Kisahotellissa ilmoittautuminen, saatiin t-paidat, uimalakki jonka väri määräytyy lähtöryhmän mukaan, numerolaput kypärään, pyörään ja paitaan sekä nilkkaan laitettava ajanottochippi. Mun lähtöryhmä on yli 200lbs / 91kg eli viimeisenä. Sitten mentiin aloittelijoiden opastukseen, joka oli tosi hyödyllinen. Joku 50+ nainen joka oli vetäny 26 täyttä Ironman-matkaa piti sen. Kaikki ihmiset näytti nelivitosilta, ryhdikkäiltä kuntoilijoilta - iästä riippumatta. Ilmeisesti uinnin ansiosta ns. maratonryhtejä ei näkynyt. Juotiin aika paljon muuten vettä koko päivän aikana notta varastot on täynnä kisapäivänä.

Sitten kokeiltiin uintia kisajärvessä. Märkäpuku tuntui hyvältä ja olo on mahtava ja voimakas. Teki mieli uida enemmänkin, mutta lilluttiin vedessä 10 minuuttia ja hehkuteltiin huomista. Sitten hotellille, joka oli Best Western 25 min ajomatkan päässä kisa-alueesta. Syötiin meksikolaiset safkat, haettiin aamupalaa kaupasta, huollettiin välineet ja mentiin muiden hotellissa olleiden triathlonistien kaa istumaan isoon porealtaaseen ja odottelemaan nukkumattia. Hotelli on rautatien vieressä ja naapurihuoneessa harrastetaan aamuyöllä äänekästä seksiä, joten nukkumisesta ei tuntunut tulevan mitään. Joka on mulle todella harvinainen kokemus. Vaikea sanoa miten paljon nukuin, koska pidin pään tyynyssä enkä vilkuillut kelloa. Siitä olisi stressaantunut vaan lisää :D

Kaikki valmiina!

Sunnuntaina 530 ylös, aamiainen naamaan, triathlon-shortsit ja -paita päälle + lämmittelykamat ja kohti kisa-aluetta. 6:15 täysi tohina päällä kisa-alueella, eka startti 7:30. Edellisen päivän prepissä sanottiin, että liian aikaisin ei voi saapua. Oman puomin etsintä, kisakamojen erittäin huolellinen asettelu pyyhkeelle, vessajonotus ja juttelua kanssakisaajien kanssa. Rasvaa jalkoväliin, kaulan ympärille ja kainaloiden alle hiertymiä estämään. Liukastetta ranteisiin ja nilkkoihin, jotta märkkäri lähtee päältä liukkasti. Märkäpuku päälle ja käyn vielä kerran mielessä läpi molemmat vaihdot: mitä pois, mitä päälle.

Vieruskaveri kertoo, että ekassa triathlonissa hän unohti märkäpuvun päälle ja huomasi sen vasta kun alkoi hypätä pyörän päälle, 50m pukeutumispaikasta. Heh :D

Valmiina lähtöön!

Uinti 1207m (3/4 mile) - aika 26:14, rank 393. Minuuttia ennen lähtöä (7:54) keskityn vaan hengittämään rauhallisesti. Ekassa triathlonissa aika moni kuulemma hyperventiloi alussa kun jännittää, pitää uida ja tulee monoa naamaan ja kättä reisille... Odottelin varmaan 300m että missä ne kuuluisat iskut ja potkut on. Ei kuulunu joten uin rauhassa ja hieman mutkitellen maaliin. Märkäpuku kellutti loistavasti! Vähän meni nenä tukkoon, vesi oli kuitenka aika kylmää. Jäi parannettavaa sekä mutkittelun että varovaisuuden takia, uintitekniikkatunnit on todella auttanut. Keskityin rentoihin käsiin, heittämään ne pään yli ja vuorohengitys sujui kuin altaassa. Huippua! (Nopein uimari oli 45-vuotias mies, 16:41)

Eka vaihto (T1 aika 2:16). Kesti reilut pari minuuttia: uin ohjeen mukaan niin loppuun että käsi otti pohjaan, juoksu ylös järvestä, märkäpuku pois, alla nopeasti kuivuvat triahtlonvermeet, päähän kypärä ja jalkaa fillarikengät. Pelkässä triathlonpuvussakin voi uida jos on tarpeeksi lämmin. Puku lähti päältä kuin rasvattu ja ohitin aika monta kaveria järvestä fillarille. Hell yeah! (Voittajalla meni 58 sekuntia.)

Fillarointi 38.62 km (24 miles) - aika 01:15:14, rank 479. Keskinopeus piirun verran yli 30 km/h. Triathlonissa ei suvaita "peesaamista" eli toisen takana ajamista, joka on normaalien fillarikisojen hupi. Reitti on tasaista ja suoraa tietä. Ajoin mielestäni kohtuukovaa, mutta kyllä ne aerobarit oli aika pop, meni muutama kaveri melkosta kyytiä ohi levyrenkailla, triathlon-pyörät vonkuu kuin rekat :D . Ostoslistalle siis aerobarit ja joskus semmonen ubercool kypärä! Triathlonhousut kuivuvat nopeeati ja ei hankaumia, hurrah for bodyglide! Paidassa on taskut selässä, jossa pari energiageeliä, syön toisen, ei hyvää. Ne pistettiin sinne jo edellisiltana hotellissa, selviävät hyvin uinnista märkkärin alla. Olisi pitäny juoda koko lantrattu appelsiinimehujuomapullo, mutta olin liian täpinöissäni. Juttelin loppumatkasta yhden toisen fillaristin kanssa kun vähän väsytti ja sitä toista myös. Sitten taas jaksoi, keskityin aina rentouttamaan kädet kyynärpäistä (matala ajoasento) ja jalkojen pyöritykseen vs. polkemiseen kun meinas tulla väsy. Hienosti autto nämäkin Triathlon Labin pyörämekaanikon vinkit, aika mielikuvameininkiä tää urheilu! (Nopeimmat ajo yli 40 km/h tuntivauhtia, 57:03.)

Toka vaihto (T2 aika 3:19). Väsytti vähän ja en sitten kiirehtiny lenkkareiden ja sukkien laitossa. Aurinkolasit, lippis, juoksunumerovyö ja iPod Shuffle kans. Pikku haukku energiapatukkaa, vettä ja juoksemaan. Ehkä vois semmosiin pikakengännauhoihin investoida. (Koko kisan voittaja oli taas nopein tässäkin vaihdossa, 42 sekuntia!)

Juoksu 9.66 km (6 mile) - aika 58:34, rank 584. Ekat pari kilsaa oli jalat jumissa fillaroinnin jälkeen. Piti vaan liikutella jalkoja ja keskittyä etenemään, rentous tulee ajallaan ja sitten saattoi kiihdyttää. Vikat viis juoksen sinnillä, tässä vaiheessa tulee mieleen että se appelsiinmehulantrinki olis kannattanut juoda fillaroidessa... Mihinkään ei satu mutta energiajuoma on loppu vikalla vitosella, just kun olis tarvinnu pienet sokerihumalat. V*tuttaa, vikalla juomapisteellä oli kupitkin finito ja kaatoivat astiasta suoraan suuhin / kämmeniin. Ja ollaan siis autiomaassa, jossa aurinko on kuuma ilman +25'C lämpöäkin. Ihmeen lujaa menin silti vaikka joka solu huusi STOP vikan puol tuntia. Päätin että pysähdyn vaan jos kirjaimellisesti kaadun maahan väsymyksestä: kolmen kuukauden treeniä, matkaa autiomaahan ja kisaan/hotelliin käytettyä rahaa ei hukata kävelyyn!

Juoksua tuli treenattua vähiten (nilkan takia) ja se kyllä tuntu! Onneksi 90% reitistä saattoi juosta soralla/hiekalla, tosin matka vähän piteni mutta ei ratkaisevasti. Taas keskityin väsyessä käsiin: ne on rennot vivut jotka vetää eteenpäin ja pitää keskivartalon tanassa. Ja askel pysyi lyhyenä & vartalon alla, ei mitään raskasta harppomista. (Nopein oli 44-vuotias nainen, 29:29! Joka tosin hävisi mulle minuutilla, koska ilmeisesti fillaroi kolmipyöräisellä.)

Maali, 2:47:37, rank 481/698 kaikissa ja 357/465 miehissä. Olin tosi loppu ja todennäköisesti olisin kaatunut pienestäkin tönäisystä. Voitin kuitenkin muutamalla sekunnilla muutaman muun raskassarjalaisen, joka tuntu hyvältä. Ne otti loppukirin, minä en siihen pystynyt. Maalissa sai mitalin vettä, mandariineja, suolatikkuja, keksejä etc. purtavaa.

Eka mitsku sitten ala-asteen!

Ihmeteltiin palkintojenjako, jossa tulokset tuntuivat parantuvat iän myötä, ei päinvastoin. Ja miten fittejä ja hyvännäköisiä sekä naiset että miehet on. Esim. ryhmän "70-74 vuotiaat miehet" neljä osanottajaa olivat nopeampia kuin minä. Ja alle viisikymppiset meni alle kahden tunnin. Born to Run -kirjassa pohdittiin tätä hyvin: kestävyysominaisuudet kun ei huonone iän myötä samaan tapaan kuin voimaominaisuudet. Jos ihmisille ei sanota, että olet liian "vanha" urheilemaan, papat juoksee maratoneja.

Kotiin palatessa juotiin taas hurjat määrät vettä ja pysähdyttiin Palm Springsissä isoille purilaisille. Kotona söin vielä ison pastan, patongin ja tummaa suklaata. Silti oli maanantaina aamulla kova nälkä. :D

Seuraavaksi olisi tarkoitus parannella tuota juoksua. Nilkka kesti hyvin, nyt pitää vaan malttaa lisätä mailimäärää tosi maltillisesti ja jatkaa terveellistä syömistä. 5-6 kertaa viikossa treenaaminen on sikäli hauskaa, että ei voi syödä raskaasti koska sitten ei treenit suju. Mukava kierre. Tavoitteena voisi olla 2:30 alitus ensi vuonna, joka hoitunee vähentämällä painoa edelleen: pelkästään 10km juoksussa aika paranee 4 minuuttia kun laihtuu 10kg. Ja molemmista vaihdoista lähtee helposti minuutti, nörtti minussa haluaa hioa prosessin täydelliseksi! ;)

Nyt alan tsekkailla parit 10 kilsan juoksukisat ja toisen triathlonin ennen Suomeen paluuta. Pysyy motivaatio ylhäällä ja välineet käytössä.

Suomessa sairastuneet matkailijat kertovat tarinansa

2011-01-07T21:59:00.000+02:00

Matkustin jouluna 2010 Suomeen tapaamaan sukulaisia.

Suomessa on talvella runsaasti liikkeellä erilaisia flunssa- ja mahapöpöjä, koska ihmiset matkustavat runsaasti loman aikana ja syövät epäterveellisesti. Lisäksi on kylmää ja lähes jatkuvasti pimeää. Se laskee vastustuskykyä ja altistaa lähes puolet suomalaisista masennukselle. Tartuntoja lisää myös se seikka, että Suomessa lapsia pidetään tarhoissa, koska molemmat vanhemmat käyvät töissä. Päätin kuitenkin jättää nämä varoitukset huomiotta kun matkustin lomalle.

Pari viikkoa meni mukavasti enkä kärsinyt vatsaoireista vaikka söin runsaasti raakaa, kypsemätöntä kalaa sekä päiväkausia sitten valmistettua lihaa, jota syötiin kylmänä. Myöskään erilaiset porkkanasta, perunasta, lantusta tai maksasta valmistetut soseet eivät aiheuttaneet oireita, vaikka niitä lämmitettiin uudelleen päiväkausien ajan.

Vatsatauti iski vasta kun vietin Uutta Vuotta useamman lapsiperheen kanssa keskellä suomalaista maaseutua. Vessassa piti käydä useita kertoja, ja osa seurueesta myös oksenteli. Itse tyydyin onneksi vain röyhtäilemään niin äänekkäästi, että samassa talossa olleet lapset leikkivät kuulemma edelleen Amerikan-Pekka röyhtäilee -leikkiä. Kaikki sairastuneet toivoivat olevansa mieluummin suomalaisittain krapulassa, mutta valitettavasti kyseessä oli oikea, arktinen vatsapöpö.

Lento takaisin Los Angelesiin oli aika kamala kokemus. Tauti oli vienyt voimat kokonaan ja ilmavaivat olivat edelleen melkoisia. Onneksi sain käytäväpaikan läheltä vessaa. Lentokenttätaksissa takaisin kotiin aloin voida uudelleen huonosti, mutta se meni ohi päästyäni omaan sänkyyn.

Suomi oli jännittävä matkakohde, mutta siellä talvella riehuvien tautien takia kannattaa suunnitella matkaa ehkä mieluummin kesäksi.

Tämä blogiposti on HS.fi:n jutun Maailmalla sairastuneet suomalaiset kertovat tarinansa innoittama ja on tarkoitettu tekemään pilaa kaikista "ulkomailla sairastuu" -jutuista.

Huh huh mikä syksy

2010-12-18T01:15:00.000+02:00

Istuskelen Redondo Beachin kirjastossa työskentelemässä viimeistä päivää tällä lukukaudella ja ulkona sataa. Tulin tänne kävelemällä, vedenpitävissä kengissä ja sateenvarjon kanssa. Olin aika harvinainen näky täällä: kun sataa, pysytään sisällä ja käyttäydytään kuin ulkona olisi kaksi metriä lunta ja -40'C :D

Syksy on ollut ihan uskomattoman rankka kahdesta syystä: Ilman toimistoa menetät työyhteisön. Ja jos tavoitteet ovat täysin epärealistiset, voi menettää myös itseluottamuksen.

En voinut kuvitellakaan, että työskentely ilman jonkun muun asettamia deadlineja, omaa työpistettä ja sen mukana tulevaa työyhteisöä voisi olla näin vaativaa. Ei ketään, jolta kysyä "onks tää nyt ihan tyhmä idea". Tai lähteä kimpassa lounaalle tai kahville. Tai vaan istua jossain kokoushuoneessa, jauhaa jaskaa ja haukkua pomoja.

Olen siis täysin sosiaalinen eläin. Poista minut työyhteisöstä ja alkaa vetää suupielet alaspäin. Hesarin kaltaisessa paikassa tämän otti niin itsestäänselvyytenä. Jos joku päivä ei miellyttänyt työkavereiden naamat, riitti soitto alakerroksiin muissa lehdissä työskenteleville tutuille. Tai jollekin keskustassa työskentelevälle kaverille. Mutta aina oli joku jonka kanssa jutella, ideoida ja antaa ajatuksen virrata. Seuraava video kertoo aika hyvin miksi vuorovaikutus on aika tärkeää, jos tavoitteena on keksiä jotain uutta:

No whining -periaatteen mukaisesti en aio kuitenkaa alkaa itkijä-valittaja-tutkijan stereotyypiksi vaan etsiä ratkaisuja. Muokkasin kahta projektiani siihen suuntaan, että saan viettää enemmän aikaa ihmisten kanssa myös töissä. Teen käytännön hankkeen kolmen koulun uutissaitin kanssa, jotka haluavat lisää kävijöistä. HS.fi:ssä opittu kikkakirja siis käyttöön :D Saa nähdä miten ne toimivat tuollaisten minisaittien kanssa.

Sen lisäksi saan jutella aika huikeiden yrittäjätyyppien varsinaisen päätutkimuskohteeni kanssa. Eli jututan pienyrittäjiä, jotka ovat onnistuneet tekemään blogistaan elinkeinon.

Suomen konsulaatti, 6.12.

Olen kärsinyt myös itselleni toisesta vieraasta tunteesta: itsevarmuuden puutteesta! Julkaisukynnys on noussut kauheaksi, kun haluan olla välittömästi yhtä fiksu kuin Jeff Jarvis, Clay Shirky tai Manuel Castells. Joka on tietysti mahdotonta, joten olen laskenut kynnyksen kohtaan "toivottavasti ne ei ainakaan naura ja arvostaa edes sitä, että yritän olla originaali". Eli No whinging - try harder.

Onneksi tekemäni jutut ovat saaneet kehuja tai linkityksiä, joten senkin suhteen ollaan voiton puolella. Alan olla sitä mieltä, että minusta voisi tulla ihan ok kakkoskategorian tutkija - ei ihan huippu mutta tarpeeksi kiinnostava istumaan illallispöytään minua fiksumpien kanssa. Olin koulun dekaanin illallisella ja sopeuduin kuvittelemaani rooliini mainiosti: mitä muuta vaihtoehtoja on kun pöydässä istuu heppuja jotka ovat avustaneet Obamaa, Unkarin pääministeriä tai johtaneet ympäri maailmaan Wall Street Journalin paikallisbyroita. Välissä keskustelu kääntyi teknologia-aiheisiin, jolloin pöydässä istui selkeästi vain yksi asiantuntija - Suomesta! Huh. :D

Muuten arki on rullannut kivasti. Rannalla urheilu on ihan mahtavaa ja kavereita on tavannut vähemmän kuin aiemmin, mutta silti riittävästi. Keväällä on tarkoitus tehdä enemmän tuttavuutta näiden rannalle treenaavien hullujen kanssa, eka neljännestriathlon on maaliskuussa. Alkoholia olen juonut todennäköisesti vähemmän kuin koskaan viimeisen 20 vuoden aikana. Mutta eipä nuo kaveritkaan juuri juopottele, kolme kaljaa ja kotiin on "vauhdikkaat juhlat". Olen siis amerikkalaistunut tältä osin aika mukavasti. Kavereita on käynyt myös Suomesta, avoautolla rullailu on aina yhtä siistiä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat tunteneet auringon lämmön ehkä kolme kuukautta sitten.

No olipas siinä tilitystä. Mutta ehkä tätä on mukava lukea sitten joskus jos tästä tulee oikeasti toka ura. Olisi mahtavaa lukea päiväkirjaa siltä ajalta kun aloitti Hesarissa!

Vielä lopuksi hyvää joulua tai "lomia" amerikkalaiseen tapaan!

Yes I can!

2010-11-18T06:33:00.000+02:00

Tutkija Pekkala selittää.

Työ on alkanut vähitellen asettua uomiinsa täällä USC:ssä. Pidin esimmäisen esitelmäni koulun pomon lounastapaamisessa. Paikalle tulleiden kavereiden mukaan meni kuulemma hyvin. Onnistuin jopa naurattamaan yleisöä muutamassa kohtaa. Eikä kyse ollut tahattomasta komiikasta. Tosin valmistauduin 10 minuutin esitelmään päivän, kirjoitin koko homman etukäteen paperille ja treenasin sen kolmeen kertaan kotona. Kun treenaa enempi niin tuuri paranee. :D Ja olen nähnyt kun ammattimaiset esiintyjät tekevät samaa kouluttajan johdolla, joten mikseipä amatöörikin voisi kokeilla samoja metodeja.

Myös eka pieni artikkelini on julkaistu yhdessä koulun nettijulkaisuista. Se oli pienoinen hitti Twitterissä, päästen mm. Jay Rosenin ja Jim McMillanin suosittelulistalle. Perjantaina menen opettamaan ekan kerran - samaa kurssia jolla olin itse viime vuonna. Pitää neuvoa miten Word Press -alustalla voi tehdä helposti automaattisen kartan, joka näyttä vaikkapa naapurustossa tehdyt rikokset tai tietyöt. Ja olen aloittanut journalismin liiketoimintamallien tutkimisen haastattelemalla paria pienyrittäjää, jotka tienaavat omalla blogillaan paremmin kuin koskaan "ison median" toimittajana ollessa. Jeesaan myös muutamaa koulun sivustoa (Alhambra Source, South LA Report ja Reporting on Health) hankkimaan lisää kävijöitä. Maanantaina tapaan pomoni, jolle esittelen aikatauluni tämän pestin loppuun eli toukokuuhun 2011. Toivottavasti teen hyvän vaikutuksen ja minulle tarjotaan jatkoa, olen nauttinut olostani täällä aika tavalla.

Myös penkkiurheilua tulee harrastettua.

Muu elämä on mennyt täällä beachilla asuessa aika urheilupainotteiseksi. Viikonlopun suurimmat suunnitelmat liittyvät baarien ja keikkojen sijaan urheiluun: kävisikö pitkällä fillarilenkillä vai salilla ja joogassa. Vai uimassa vai lenkillä jossain puistossa jonkun kaverin kanssa. Tuttujen mielestä minulla on vakavia oireita beach personality -sairaudesta. Se tarkoittaa semmoista vähän liikaa "fitnessistä" innostunutta ihmistä. Mutta hei kamoon: täällä on ollut ihan täydelliset kelit, joten miksi ihmeessä mieli ei tekisi ulkoilla ja urheilla. Ei tarvi pelätä vilustumista, liukastumista tai lenkkikamojen sopivuutta keliin.

Urheilun lisäksi hyvästä fiiliksestä pitää kiittää myös kaikkia tutkijakavereita, jotka neuvoivat keskittymään aluksi pelkästään oman tutkimusaiheen kirkastamiseen. Tätä neuvoa jaettiin myös uusien työntekijöiden infotilaisuuksissa. Nyt kun oma homma on aika selvillä, on ollut pari viikkoa vihdoin semmonen "I can do this" olo ja "don't screw this up" alkaa vähitellen väistyä. Huippua.

Tosin täkäläisessä työyhteisössä tuntuu aina siltä, että tekee liian vähän tai jotenkin hitaasti verrattuna muihin. Kaikilla tuntuu olevan miljoona rautaa tulessa ja hommat hoidossa. Tähän löysin lääkkeen käymällä läpi muutaman tutkijan viime vuoden blogit tai tutkimustulokset. Niistä kävi hyvin ilmi, että työn tulokset eivät korreloineet lainkaan kaiken hösöttämisen kanssa. Pystyn varmasti vähintään samaan hieman pienemmälläkin riehumisella. Pitää vaan keskittyä omiin vahvuuksiin eikä yrittää muuttua amerikkalaiseksi.

Jos työnantajani olisi halunnut tähän hommaan jenkin, he olisivat todennäköisesti palkanneet sellaisen. Joten no worries, mate!

Perusmaisema mun takapihalta, Redondo Pier.

Homohuutoilta

2010-10-30T20:49:00.008+03:00

Yhdysvalloissa televisiouutisten katsominen on lähes mahdotonta. Jopa ennen niin laadukkaalla CNN:llä on siirrytty puhuvista päistä huutaviin päihin. Mikään uutisaihe ei ole niin mitätön, etteikö studioon saataisi satelliitin välityksellä kahta aiheen asiantuntijaa, jotka edustavat mielipiteiden ääripäitä. Tuloksena on huutoa ja mekastusta, jossa toimittaja vaan virnistelee taustalla ja seuraa syrjäsilmällä katsojamäärien nousua.

Itse ihmettelin tätä pitkään. En ole reilun kahden jenkkivuoden aikana koskaan törmännyt tällaisiin amerikkalaisiin tosielämässä. Missä nuo kaikki hullut oikein luuraavat? (Tähän sääntöön poikkeuksena tapasin tietysti Teksasissa tyypin,jonka mielestä ”Finland has no freedom like America.” Ja sitä mielipidettä eivoinut kumota.) Mutta siis yleensä tapaamani amerikkalaiset eivät ole kiilusilmäisiä asehulluja tai jatkuvasti Obamaa ylistäviä vasemmistohippejä.

Siksi oli hienoa marssia tänään Washington DC:ssä 250.000 muun kanssa ja vaatia järjen äänen palauttamista myös televisioon Rally to Restore Sanity -marssissa (Stewartin loppupuhe videolla). En ollutkaan huomioni kanssa yksin: amerikkalaiset ovat oikeasti aika kohtuullista porukkaa, jotka sietävät erilaisuutta paljon paremmin kuin vaikkapa suomalaiset. Mutta televisio päästää ääneen sen, jolla on kaikkein äärimmäisimmät mielipiteet, joka esittää ne nokkelimmin ja osaa vielä kaupan päälle nolata vastapuolen. Suomalainen esimerkki on Timo Soini, joka tosin on kyllä vähän kommunisti amerikkalaisella mittarilla. Ja eiköhän punavihermafiastakin löydy ihan vastaava tyyppi.

Itse seuraanuutisia paljon Suomen kautta, koska HS.fi ja YLE tekevät edelleen parhaansa välittääkseen kohtuutonta huutamista.

Toki Suomessakin huutojournalismi houkuttaa. On mahtavaa päästä koko kansan puheenaiheeksi, kun istuttaa tahallaan studioon täysin epäreilut vastapuolet esimerkiksi uskontoa ja homoseksuaalisuutta koskevassa keskustelussa. Sen jälkeen sijaiskärsijäksi joutuneen kirkon laskevalle jäsenmäärälle irvaillaan kilpaa, vaikka studiossa olivat äänessä taivaspaikkajonossa röyhkeästi etuilevat lahkolaiset.

Periaatteessa tällainen haastateltavien tahallinen toistensa kimppuun usuttaminen vastaa sitä, kun Seiska vie jonkun mattinykäsen Ibizalle uuden tyttökaverin kanssa ja tarjoaa pariskunnalle rajattomasti viinaa. Kaikki tietävät mitä siitä seuraa,ja loppuviikko voidaan irvailla ”Matin menetetylle maineelle”.

Seiskan ja Ylen toiminnassa on kuitenkin yksi vissi ero: Seiskan voi jättää tilaamatta mutta Ylen lupamaksu peritään väkipakolla. Siksi Yleltä pitää vaatia enemmän. Ja Hesarilta tietysti siksi, että se on Hesari. Yksi sellainen pitää olla joka maassa.

Loppukevennyksenä mielenosoituksen kylttejä.

Älä mokaa tätä

2010-10-17T08:23:00.011+03:00

Los Angelesissa on elämä alkanut asettua kohdilleen, vihdoin. Heinä-syyskuu oli kyllä sellaista pyöritystä että meinasi jopa tällaiselta kohtuullisen suunnitelmalliseltakin ihmiseltä loppua paukut. Irtisanoutuminen, viisumin odotus, oman firman pystytys, oman asunnon tyhjennys Helsingissä, uuden löytäminen täältä, paperisota USC:ssa ja uuden (hyvin itsenäisen) työn opettelu. Lisäksi Suomessa piti moikata kaikki kaverit ja hoitaa palvelutaloon siirtyvien vanhempien asioita yhdessä siskon kanssa. Eiköhän siinä ole kolmelle kuukaudelle ohjelmaa. Huh huh. (Haluaako muuten joku Ruukissa ostaa Rennerin koneistolla varustetun Hellaksen pianon?)

Nyt asun Redondo Beachilla ja alkaa tuntua että eiköhän tämä ollut kaiken vaivan arvoista. Yritin löytää paikan, jossa minun ei tarvitse ajaa autolla joka päivä ja josta lähtee pyörätie. Vaikka Los Angelesin alueella on lähes kaikkea, tällaisia paikkoja ei ole tungokseksi asti. Nyt partsilta sekä näkyy että kuuluu meri ja kaikki tarpeellinen on kävely- tai fillarietäisyydellä. Echo Parkiin verrattuna tämä on rauhallinen ja hyvin valkoinen nukkumalähiö. Burritokioskit ovat korvautuneet sushibaareilla ja helikopterit sekä hipsterit loistavat poissaolollaan.

Haittapuolena on etäisyys työpaikalle (32 km), jossa käyn kolmena päivänä viikossa. Matka kestää ovelta ovelle puolesta tunnista tuntiin ja varttiin. Bussikin menisi ja kimppakyytejä löytyy, niitä en ole vielä kokeillut. Koska kaikki tutut asuvat downtownin suunnalla, sovin yleensä myös illalliset ja pubikäynnit samoille päiville.

Mustang on kiva auto, mutta ei missään nimessä suunniteltu yli puolen tunnin yhtämittaista ajoa varten. Ohjaamo on pieni ja meluinen, motarilla on olo kuin gorillalla kolmipyöräisen ratissa. Mutta eiköhän tuon kestä, pitää avata katto aina loppumatkasta niin jaksaa hymyillä. Ja kun olen Redondossa, en aja autolla lainkaan vaan hoidan asiat beach cruiserilla. En halua lähiöityä ihan niin täysin, että pidän arkiasoiden hoitoa autolla normaalina toimintana ja normaalia liikkumista "hyötyliikuntana". :D

Asuntokompleksissani on kaksi ulkouima-allasta, kuuma poreallas ja kuntosali. Liityin kuitenkin jäseneksi läheiseen Spectrum-ketjun saliin, koska siellä on runsaasti ohjattuja tunteja kuten aikuisten uimatreenit (masters swim) kunnollisessa ulkoaltaassa. Tunnin jälkeen tavataan luokkakavereita porealtaassa ja höyrysaunassa. Heh. Joogassakin on kivaa. Lisäksi on tullut käytyä uimassa meressä (< +20'C) ja ajettua fillaria.

USC on ollut tähän saakka loistava työnantaja. Palkka tulee ajallaan ja minut on otettu hyvin vastaan. Olen mukana koulun innovaatiopolitiikkaa kehittävässä ryhmässä sekä yrittäjyyden opettamista kehittävässä porukassa. Ensimmäisessä koen olevani asiantuntija ja jälkimmäisestä teen tutkimusta. Joten eiköhän tässä ole pullat hyvin uunissa, pitää vaan alkaa julkaisemaan omia ajatuksia ja tutkimustuloksia muutamassa koulun / alan julkaisussa. Kynnys on kova, mutta sitähän varten täällä ollaan.

Aina epäuskon yllättäessä mietin vaihtoehtoisia lopputuloksia: Pahimmassa tapauksessa mokaan koko homman ja vietän talven Kalifornialaisessa rantakaupungissa. Ei paha. Parhaassa tapauksessa tästä voi tulla ura numero kaksi. Tilaisuus on niin hieno että olen tsempannut itseäni sanomalla "don't screw this up". Kun yrittää kaikkensa niin ei tarvitse selitellä jälkeenpäin. Juuri sillä hetkellä ei olisi osannut tehdä enempää ja sen pitää riittää.

Kotikylä vai synnyinpaikka?

2010-06-26T16:59:00.000+03:00

Kesä tuo kahvitaukopuheisiin synnyinpaikkakunnat. Toisille vanhoilla kotikonnuilla käyminen tuo nostalgia-aallon. Synnyinseudulla ihmiset ovat rehellisen oloisia, kaikki on tuttua ja elämä leppoisaa. Kotiutuminen Helsinkiin, Ouluun tai näiden lähiökuntiin ei ole oikein onnistunut, vaan siellä asuminen tuntuu aina vähän siltä kuin olisi kylässä jonkun toisen luona.

Jos lähdöstä on vain vähän aikaa, tutut ympyrät voivat tuntua ahdistavilta. Uudet kaverit ja ison kaupungin suoma anonymiteetti tuntuvat vapauttavilta, vanha kotikylä ja sinne jääneet kaverit nololta menneisyydeltä.

Omalla kohdallani Ruukissa käyminen ei aiheuta sen kummempia väristyksiä. Se ei tarkoita synnyinseudun vähättelyä: toki iso osa minusta on minua juuri Ruukin ansiosta (tai takia). Pidän edelleen tiiviisti yhteyttä moneen lukioaikaiseen kaveriin, jotka olivat huipputyyppejä Ruukissa ja nyt huipputyyppejä jossain muualla. Mutta olisihan se aika erikoista, jos 20 vuoden poissaolon jälkeen kutsuisin Ruukkia kodiksi.

Toki Siikajoen rannalla on kesällä nättiä, mutta Suomessahan kaikki näyttää kesällä kauniilta. 70-luvulla vanhempieni rakentama punatiilitalo on tavallistakin tavallisempi suomalainen keskiluokkainen unelma. Koulut ovat kilometrin säteellä, takapihalla on urheilukenttä ja puolen kilometrin päässä uimaranta.

Naapureiden isännät ovat vaihtuneet ikäisikseni miehiksi, jotka lasten kasvettua ovat hankkineet moottoripyörän ja ison Bemarin Saksasta. Kylältä kuoli R-kioski, mutta varsin mainio kebab-pizzeria ja kolme ruokakauppaa jaksavat vielä. Tervatupa-niminen baarikin on, mutta se ei varsinaisesta ole mikään kesälomalla kylälle tulleiden iloinen kohtauspaikka. Ehkä parhaiten baaria kuvaa sen terassi: sen sijaan että tuopin äärestä voisi katsella keskustan menoja, terassi on takapihalla ja aidattu valkoisella, läpinäkymättömällä muovikatteella.

Omat kaverit lapsuudesta ja koulusta ovat kadonneet kyliltä. Muutama löytyy toki edellä mainitusta baarista, mutta suurin osa on levittynyt Oulun tai Helsingin ympäristöön. (Heinäkuun lopulla on luokkakokous Rantsilassa!)

Itse käyn täällä vanhempien takia. Äidin alzheimer on jo aika pitkällä. Hän luulee minua veljekseen ja on aina ilahtunut jälleennäkemisestä - useita kertoja päivässä. Myös sarkasmi irrottaa äidistä edelleen naurut. Missähän kohti aivoja ironian taju on, koska toisilla sitä ei ole ollenkaan ja toisilta se kuolee viimeisenä?

Isä on vaikeampi tapaus: pää toimii, jalat eivät. Hymyily ei ole ollut varsinaisesti koskaan isän tavaramerkki, joten naamasta on vaikea päätellä tyytyväisyyden astetta. Ruoka maistuu ja aamulla luetaan lehdet, joten ilmeisesti elämässä on vielä jonkinlaista nautintoa.

Itselleni Ruukissa käynti on aina muistutus siitä, että kaikki jutut jotka haluaa omassa tai perheensä elämässä tehdä, kannattaa tehdä nyt eikä ”sitten kun”. Pään ja jalkojen toimintaan ei voi välttämättä itse vaikuttaa, mutta rohkeutta voi aina kerätä lisää.

Suomen ottelu selostettuna Ylen tyylillä

2010-06-22T23:20:00.000+03:00

Selostaja: Ja sieltä tulee Suomen hyökkäys, mutta Litmanen menettää pallon. Taisi olla kännissä, heh heh. Isot suomalaisethan tunnetaan kovina kännääjinä, joten ehkä he ovat ottaneet rohkaisuryypyn, heh heh.

Kommentaattori studiossa: Vaikuttaisi kyllä nyt siltä että Suomen pelaajat eivät puhu keskenään kentällä. Ehkä he kaipaavat kännyköitään, Suomessa kun mieluummin lähetetään tekstari kuin puhutaan kasvokkain.

Selostaja: Joo siltä näyttää. Tai sitten nämä pitkät suomalaiset on niin kännissä että ne ei pysty enää puhumaan, heh heh. Ja pelaamahan tänne on tultu, ei puhumaan, heh heh.

Kommentaattori: Niinpä. Ei taida Suomen peruskouluissa olla jalkapallo aineena peliesityksestä päätellen. Eipä sitä opi kirjoista lukemalla.

Selostaja: Hämmentävän kankeasti pitkät ja vaaleat suomalaiset liikkuvat. Ehkä he liikkuisivat paremmin sukset jalassa. Tai sitten he kaipaavat vähän sisäistä lämmikettä, heh heh. Ei muuten ole rytmi veressä!

Kommentaattori: Ehkä heillä on jäänyt lämmike täällä Etelä-Afrikassa saamatta, suomalaisethan ovat niin pihejä että juomarahoja ei tipu millään. Joten on tainneet juomat jäädä yhteen vodkaan.

Selostaja: Yhteen vodkapulloon! Heh heh! Mutta luulisi, että he eivät kylmästä kärsi, kun Suomessa on pakkasta koko ajan. Eteläafrikkalaisen talven pitää tuntua vaaleista suomalaisista kesältä.

Kommentaattori: Tosin enhän minä ole koskaan pimeässä ja kylmässä Suomessa käynyt. Mutta on niillä omituiset ja hauskat nimet! Hju-pia! Haha!

Selostaja: Enkä minä edes tavannut ketään pitkää ja vaaleaa suomalaista, tai suomalaista ensinkään. Kun ei tällä meidän yleisradioyhtiöllä ole enää varaa lähettää ketään ulkomaille. Oishan se hienoa päästä isojen suomalaisten kanssa juopottelemaan!

Kommentaattori: Joo-o, peli päättyi. Eiköhän lähdetä tohon alakerran baariin naureskelemaan lisää noille nimille!

Selostaja: Joo! Vedetään perseet Suomen kunniaksi ja puhutaan koko ilta kännykkään, heh heh!

10 days in Helsinki

2010-06-12T11:15:00.000+03:00

On the flight back I changed to Finnair from London to Helsinki. Went to the bathroom and met the flight attendant on the tight center aisle. She looked away and didn't smile or greet. Welcome to Finland! She wasn't being rude, just an average Finn.

First time I went to buy groceries I forgot to do self-service pricing for bananas and tomatoes. So the cashier made a run to do that. After paying, I stood there for a moment, waiting for her to pack to groceries. Not in Finland. Next customer please, move!

I decided not to buy a car for the summer. Taking buses, metro and tram has been pretty awesome. You easily forget how care-free life is when you don't have a car. Just sit there, browse your iPhone or read a newspaper. Instead of worrying about the traffic. Driving my bike has been great as well. Nishiki hybrid with Deore parts is far more advanced piece of technology than -94 Mustang. And pretty much the fastest way to move around town.

I've worked for a week now and the weather was awesome during the week. Now it's weekend and raining. Just how I remembered. But I checked the rain forecast and went for a run when it wasn't pouring. You have to adapt to the circumstances and Finns are extremely good with that. No matter how dark and shitty the weather gets, you truly believe it's "fresh" or somehow good for you or the nature. Builds character. Sure. But not a sunny and happy one.

Work is pretty much same o, same o. Seen it all. Dozens of times before. The only thing that makes it tolerable are my colleagues. Fun crowd. But I really, really need new challenges. Hopefully everything turns out well and I'll be able to fulfill my dream of being a international bright middle-aged thing, helping journalism to survive at least in two continents. :D

Melkein kotona

2010-05-26T08:45:00.014+03:00

Lukuvuosi koulua takana. Keskiarvo 3.86/4, jolla irtosi kv. opiskelijalle ylimääräinen hikari-diplomi. Castells antoi seminaarista A:n ja MBA-kurssin lopputyö on ehdolla Havaijilla pidettävään mobiiliseminaariin ensi tammikuussa, all expenses paid. ☺ Gradusta eka versio tehty, sitä voi viimeistellä vielä vähän kesällä. Ihan tyytyväinen olo, koska näin paljon tein viimeksi töitä lukiessani Tampereen yliopiston pääsykokeisiin -92.

Maanantaina lähtee lento Suomeen ja sitä seuraavana maanantaina odottaa arki Sanomatalossa. Aika epäuskoinen olo. Toisaalta pitäisi olla onnellinen, että on töitä: raha on kivaa ja Suomessa työnteko on kyllä niin pullaa (lomat ja viikkotyötunnit) että melkein hävettää. Jenkeissä työtilanne on julmempi: USC Annenbergistä valmistui about 80 toimittajaa eri ohjelmista. Vain yksi on tietääkseni saanut vakiduunin (meidän vanhaan duuniin palaavien lisäksi). Töitä ei vain ole.

Onkin aika mielenkiintoista seurata seuraavat pari vuotta Suomen viestintäalaa. Yhdysvalloissahan sanomalehdille kävi tosi heikko nakki: juuri kun ne alkoivat herätä netin uhkaan, tuli talouslama ja ihmiset siirtyivät nanosekunnissa maksetun media parista ilmaisten (eli mainosrahoitteisten) uutisten pariin. Lama ja ihmisten lukutottumusten muutos tapahtui samaan aikaan, ja jälki oli tuhoisaa. Suomessa lama tuli ja meni, mutta ihmisten lukutottumukset eivät ole vielä täysin muuttuneet. Tosin levikit ovat menneet jo hurjasti alas: kymmenessä vuodessa Hesarilta on kadonnut 10% ja Ilta-Sanomilta 30% levikistä, noin 50.000 tilaajaa per lehti.

Tapa, jolla sanomalehdet tuottavat sisältöä ja erityisesti jakavat sitä, on auttamattomasti mennyttä aikaa. Painatus ja jakelu vievät yli puolet rahoista. Toimittajat kuluttavat vain viidenneksen koko lehden budjetista. Tämä yhtälö on mielestäni niin herkullinen, että on turha huolehtia journalismin tulevaisuudesta. Joku keksii saletisti tavan, jolla tuotetaan ja jaetaan vähintään Hesarin tasoista journalismia viidenneksellä nykykuluista - kannattavasti. Se ei tosin voi olla yksikään painotalon omistava mediajätti, koska paine jakaa paperia on kova.

Tästä syystä paperilehteä tuottavan mediatalon kehitysyksikkö voi olla melkoisen haastava työpaikka. Lehdellä on todennäköisesti lahjakkaita ihmisiä töissä, jotka tuottavat loistavaa sisältöä. Tätä ei saa kuitenkaan jakaa netissä vaan sitä pitää jättää keinotekoisesti myös ”printtiin”, jotta paperilehden ja koko mammuttimaisen organisaation kulut saataisiin katettua myymällä lehteen kalliita mainoksia.

Itse veikkaisin, että jompikumpi Suomen iltapäivälehdistä siirtyy pelkäksi verkkojulkaisuksi tällä vuosikymmenellä, ainakin päivittäisen lehden osalta. Tai Aller päättää tehdä Seiska.fi:stä kilpailijan iltapäivälehtien verkkoversioille. Tai Suomeen rantautuu jokin malli Yhdysvalloista, jossa kriisin takia muhii täysin uusia tapoja pyörittää toimitusta. Tästä antaa esimakua vaikkapa Huffington Post: olipa demokraattien epävirallisesti puoluejulkaisusta ja sen toimintatavoista mitä mieltä hyvänsä, se kasvaa huikeaa tahtia (lue juttu). Eikä sen tarvitsekaan olla yhtä hyvä kuin vanhat mediat: häirikköteknologia (disruptive technologies) ei ole koskaan ylivertaista verrattuna vanhaan, vaan riittävän hyvää, halpaa ja simppeliä. Kuten HuffPo. Tai Koreassa tehty auto, Pirkka-tuote tai Ikea.

Että tämmösillä mietteillä takaisin sorvin ääreen...

Kesäsuunnitelmia

2010-04-21T09:59:00.000+03:00

Täällä hikoillaan gradun ja kolmen muun lopputyön parissa. Tasan kahden viikon päästä pitäisi olla valmista, ei uskoisi. Sitten tulee kavereita Suomesta ja tehdään pieni roadtrip. Sitten kesäkuun eka päivä olen Suomessa. Kyllä tämän nyt jaksaa painaa, kun viime viikonloppuna oli Coachella-rokkifestarit. Oli aika hienoa.

Aatos the kissa sai pentuja. Ne ovat vielä piilossa tuolla terassin kätköissä, mutta eiköhän niitä kohta näe. Vuokraemäntä aikoi leikata katin, kulkukissoja kun pyörii täällä ihan tarpeeksi muutenkin.

Aion hakea työviisumia elokuun alusta. Täällä on tullut vastaan monenmoista työ- ja tutkimustarjousta. Myös Suomesta. Noinkohan musta tulee tutkija joksikin aikaa. No, jos palkkaa saa niin mikäs siinä. Mutta mitään vikisevää akateemista pätkätyöläistä minusta ei tule. Varsinkaan sellaista, joka haukkuu kaikki toimittajat ja muut mediat paitsi YLEn, BBC:n ja NPR:n. Vaan semmonen, jota kaupallisetkin mediayhtiöt kutsuu mielellään puhumaan ja konsultoimaan. ☺

Autokin jäänee kesäksi tänne. Vuokraemäntä ehdotti itse, että voit jättää sen talliin kesäksi. Oli huolissaan, että menee rättikatto pilalle. Kannattaa olla siis mukava myös vuokraemännälle, tallipaikka kun olisi vähintään 150 dollaria kuussa jossain huitsinnevadassa LA:n laitamilla.

Mita yhteista on kondomilla ja Priuksella?

2010-03-31T23:32:00.000+03:00

Yllattava hajahuomio liikenteesta: Priuksessa on ilmeisesti jotain samaa kuin Bemarissa. Silla on ihan pakko kiihdyttaa oikealta kaistalta ohi, vaihtaa kaistaa yllattaen ja muutenkin nauttia kaasuttelusta ilman reikaa lompakossa. Sopisi mulle!

Hiton Hollywood

2010-03-30T22:56:00.001+03:00

Syon lounasta lahiokuppilan terassilla, meksikolaista tietenkin. Takanani istuu kaksi hispaanimiesta, jotka kiistelevat isoon aaneen jostain asiasta paksulla aksentilla. Suomalaiselle tama spanglish on tuttua lahinna vain tv:n rikossarjoista. Edes 8 kuukauden asuminen ei saa tata mielikuvaa pois paasta: kaverit puhuu takuulla joko jostain pimeista diileista tai sukulaisista, jotka pitaa auttaa rajan yli.

Tarkemmin kuunneltuna kyseessa on kaksi norttia, jotka kiistelevat siita, miten jonkun yrityksen lahiverkko pitaisi rakentaa. Mac-addressit vaan sinkoilee kun heput puhuu kv. norttislangia.

Tulin hyvalle tuulelle.

Onko auringosta tykkääminen väärin?

2010-03-29T04:41:00.005+03:00

Tämä on elämäni kolmas talvi, jolloin näen auringon käytännössä joka päivä. Olo on loistava. Eikä kyse ole siitä, että koulu stressaisi vähemmän kuin työt. Töissä on selkeät työajat, opiskelussa ei. Eli jatkuvasti on olo, että pitäisi olla naama kiinni jossain kirjassa.

Kurssikavereiden kanssa puhutaan kahdesta asiasta: gradusta ja jatkosuunnitelmista koulun jälkeen. Kuulun siihen onnekkaaseen vähemmistöön, jota odottaa työpaikka ja sosiaaliturva. Täällä työttömänä olo tarkoittaa lähes aina käytännössä sitä,että tippuu terveydenhuollon ulkopuolelle. Jos jalka menee poikki, ambulanssi kyllä hakee ja lääkäri paikkaa. Mutta sinä maksat koko hoidon hinnan täysimääräisenä takaisin sairaalalle. Joka voi tarkoittaa henkilökohtaista konkurssia. Maksat lääkärilaskuja loppuikäsi.

Kun minulta kysytään jatkosuunnitelmistani, vastaus on yleensä jotakin tällaista: Rakastan Helsinkiä, Suomen kavereita ja perhettä. Minulla on ehkä yksi maailman parhaista työpaikoista (oikeasti), mahtavat työkaverit ja ok liksa. Mutta vihaan Suomen lyhyitä talvipäiviä ja pimeyttä. En pakkasta enkä lunta, vaan pimeyttä. Haluan viettää kesät Suomessa ja talvet jossain muualla.

Ja ennen kuin kukaan alkaa hehkuttamaan talvipäivien ihanuutta, ilmaisen itseni selkeämmin: jos jätät verhot auki nukkumaan mennessä, heräätkö valoon ja auringonpaisteeseen pirteänä siinä seitsemän jälkeen? Vaikka olisit nukkunut vain muutaman tunnin? Joka ikinen päivä? Ja kun kerrot kirkasvalolampuista paikallisille, he eivät yksinkertaisesti usko korviaan.

Tätä pohdintaa pahentaa tietysti protestanttinen etiikka, josta ei pääse eroon kirkosta eroamalla. Eihän auringonpaiste voi olla elämässä tavoiteltava asia? Otsahiessä… tyhjän nauraja… muu maa mustikka… Miten kukaan voi edes harkita irtisanoutumista duunista sen takia, että sää on hanurista? Pinnallinen ihminen kyllä semmonen. Haki Hesarin Säätiön apurahaakin Kaliforniaan eikä Oxfordiin, koska Oxfordissa on huono sää? Huh huh.

Pinnalliseksi leimautumisen uhallakin: toivottavasti minun ei tarvitse viettää enää yhtään kokonaista talvea pimeässä.

Diskuteeraamattomuuden jalo taito

2010-03-24T20:36:00.000+02:00

Kotona turhaudunusein siihen, että ihmiset eivät sano, mitä ajattelevat. Sekä palavereissa ettäyksityiselämässä tuhistaan paikallaan ja tullaan sitten kolmen kuukauden päästäkertomaan, että "kyllä mulla oli jo silloin mielessä, mutta en kehdannutsanoa". Lopputuloksena on liirumlaarumia, johon kukaan ei ole tyytyväinentai josta ei voi olla aidosti ylpeä. Tai riita, koska kukaan ei ole oikein oppinut keskustelemaan tai väittelemään kuten aikuinen (mm. allekirjoittanut).

Amerikan ihmemaassatätä ongelmaa ei ole. Eilen bisnestunnilla oli Make It Work -firman perustaja ensinluennoimassa ja sitten kuuntelemassa opiskelijoiden esitystä siitä, mihinsuuntaan hänen firmaansa pitäisi kehittää. Opiskelijat saivat niin tiukkaa japerusteltua palautetta, että jopa suurisuisella suomalaisella kävi heitäsääliksi. Mutta kukaan opiskelijoista ei häkeltynyt tai loukkaantunut, päinvastoin.Tuntui, että tiukka kritiikki sai heidät perustelemaan ideansa vielä paremmin.

Yhteen bisnestuntiintiivistyi kyllä kaikki muukin, josta pidän amerikkalaisessa kulttuurissa.Kehitysideoita esittäneessä ryhmässä oli kiinalaisen, hispaanin ja japanilaisennäköiset opiskelijat. Jokaisella oli oma hauska puhetyyli ja pieni aksentti,vaikka kaikki olivat ihan aitoja amerikkalaisia. Laajennussuunnitelmiapohdittaessa yhdeksi ongelmaksi koettiin se, mitä viedä Etelä-Kalifornianlaid-back firmakulttuuri itärannikolle. ”Flipflopit ja shortsit ovat ok täällä,mutta ei itärannikon pukujen joukossa,” pohti ryhmän losangelesilainen jäsenhuolissaan. ”Siitä tulee teille ongelma.” Conversen tennareihin ja farkkuihinpukeutunut toimari oli samaa mieltä.

Tätä seuratessa on olluthelpompaa tajuta, mistä johtuu amerikkalaisten upea ja mutkaton tapa tappaahuonot ideat. Täkäläisen ajatustavan mukaan huonot ideat ovat ihan ok.Menestyjän erottaa se, joka osaa ajoissa lopettaa huonoon ideaan panostamisenja siirtyä eteenpäin. Kaikilla on siis lupa mokata, olla typerä ja sanoatyhmätkin ideat ääneen. Vaikka tämä onkin välillä rasittavaa – erityisestiluokkakeskustelussa – se on tuntuisi oleva koko amerikkalaisen bisneskulttuurinydin: Feel free to fail. But do it quickly. :)

(Ja kyllä, täällä onpaljon paskaakin. Mutta minä olen poimimassa mansikat kakusta.)

Stipendiblogissa postauksia

2010-02-13T20:25:00.000+02:00

Siltä varalta, että joku ei ole huomannut:

Hesarin Säätiön Stipendiblogissa on myös kuulumisia.

USC Crime Alert - Strong-armed robbery

2010-02-08T22:13:00.001+02:00

USC:n kampusalue on South Centralin (nykyään South L.A.) pohjoispäässä. Kampuksella tapahtuu suomalaisittain ihan törkeitä rikoksia about kerran kuussa, kuten tämä ryöstö keskellä kirkasta päivää. Tekstissä käytetään sanaa off-campus mutta käytännössä tämä tapahtui kampusaluetta rajaavalla kadulla, joka on erittäin vilkas spotti (paitsi sunnuntaisin, jolloin tämä tapahtui). Itse pysäköin auton juuri tuohon kohti vähintään kerran viikossa, koska kuntosali/uimahalli on siinä vieressä.

Nämä rikokset (arkisto) ovat USC:n suurin stigma: vaikka koululla on kuinka rahaa ja rakennukset nimetty Lucasin ja Spielbergin mukaan, se ei voi mitään sijainnilleen. Kun koulusta etelään on yksi köyhimpiä asuinalueita ja koulun kakarat ajelevat puolestaan avobemareilla -> jos olisin rosvo niin tietysti käyttäisin tilaisuuden hyväksi.

--------

Crime Alert

DPS Notification to dps-l

11:02 AM (59 minutes ago)

University of Southern California

PUBLIC SAFETY

CRIME ALERT

2010-005

The University Of Southern California Department Of PublicSafety is providing this notice of a criminal incident that occurred in ourcommunity in order to provide information that may help in avoiding a similarcrime or provide information to solve this crime. This notice is also intended to meet the requirements of the"Timely Notice" provisions of the federal Jeanne Cleary Disclosure ofCampus Security Policy and Campus Crime Statistic Act of 1998.

STRONG-ARMED ROBBERY

DATE & TIMEOF OCCURRENCE: Feb, 07, 2010at approximately 1:20 PM.

LOCATION: Orchard Ave & Jefferson Blvd. (Off campus)

REPORTED OFFENSE:

The complainant was walking east bound on Jefferson Blvd(south side) when Susp # 1 approached him on foot. Susp # 1 demanded property from the complainant and aphysical altercation ensued. Susp#1 removed the complainant's property and ran to the north side of JeffersonBlvd. where Susps #2 & #3 werewaiting inside a parked vehicle facing west bound on Jefferson Blvd. All three Suspects then drove away westbound on Jefferson Blvd towards Vermont Ave.

SUSPECTDESCRIPTION (provided by complainant)

Suspect # 1 male, black, approximately 17 to 19 yrs of agewearing a long sleeved striped shirt and blue pants.

Suspect # 2 male, black, no further details.

Suspect # 3 male, black, no further details.

SUSPECT VEHICLE:

Black 4 door Toyota Corolla, unknown year, no furtherdetails.

IF YOU HAVE ANY INFORMATION ABOUT THESE CRIMES, CALL THEDEPARTMENT OF PUBLIC SAFETY AT 740-4321 OR LAPD SOUTHWEST AREA AT (213)485-6571.

TAKE A STAND AGAINST ROBBERY

* Always walk on busy streets -Avoid walking alone. Use CampusCruiser (213)740-4911.

* Avoid using cell phones or MP3players while walking - Suspects target phones and other items in plain view.

* Do not carry expensive pursesor bags. Conceal them inside of alarger bag.

* In the event of a robbery,stay calm and comply with the suspect's demands.

* After the robbery, call DPSright away. The first 2 minutesafter a crime occurs are critical to law enforcement.

* If you observe a crime inprogress, STAY CALM AND CALL DPS (213)740-4321.

* BE A GOOD WITNESS. Describe exactly what you observed withas many details as possible. Givecomplete descriptions such as sex, race, age, height, weight, hair color,clothing, tattoos, and scars. Tryto get the license plate if a vehicle is involved.

* Report Crime ANONYMOUSLY viaSilent Witness http://capsnet.usc.edu/dps/SilentWitness.cfm.

UNIVERSITY PARK CAMPUS

PUBLIC SAFETY - EMERGENCY 740-4321

Public Safety - Non-Emergency 740-6000

USC Campus Cruiser (Escort Service) 740-4911

Webpage.................http://capsnet.usc.edu/dps PHONE NUMBERS

LOS ANGELES POLICE DEPARTMENT

EMERGENCY 9-1-1 HEALTH SCIENCES CAMPUS

PUBLIC SAFETY - EMERGENCY 442-1000

Public Safety - Non-Emergency 442-1200

USC Campus Cruiser (Escort Service) 442-2100

Webpage......... http://capsnet.usc.edu/dps

Reissusuunnitelmia & Helsinkiin kesäksi

2010-01-31T09:58:00.000+02:00

Sanomatalo odottaa 7.6. alkaen, joten on aika panna toimeksi. Syksy meni lukutoukkana, pääosin siksi koska olin liian kuitti järkkäämään mitään reissuja. Joten piti ryhdistäytyä nyt heti lukukauden aluksi ja varata muutama reissu. Helmikuussa menen skimbaamaan Tellurideen, jonka pitäisi olla ihan älyttömän hieno laskupaikka. Siellä on hiihdonopettajana englantilainen reissututtu Steve, joka poikkesi matkalla Coloradoon mun luona ja pyysi kylään. Pitää ostaa talvivaatteita...

Maaliskuussa kevätloman aikaan menen Austiniin, Teksasiin, jossa opiskelin 90-luvun puolivälissä. Siellä on SXSW-festivaali, jonka interactive-osiosta on tarkoitus tehdä juttua Hesariin.

Ja aina välissä tulee myös Suomesta vieraita, joiden kanssa pitää tehdä pikkureissuja.

Toukokuussa ei käytännössä ole enää koulua, joten silloin olisi tarkoitus irtisanoa nykyinen asunto ja muuttaa viimeiseksi kuukaudeksi biitsille asumaan. Optimitilanne olisi pakata auto jo tuolloin konttiin, jotta se ehtisi juhannukseksi Suomeen. Ja hoitaa liikkuminen fillarilla(!) tai jalan (!!). Ohjelmassa olisi ehkä myös surffauksen opettelua, Kaliforniassa kun ollaan.

Syksyn suunnitelmista ei ole vielä tietoa. Jos saan jotenkin rahoituksen järkättyä, palaan tänne.

Mutta kevään reissut kuulostavat hyvältä. Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka jaksaa paljon paremmin painaa töitä kun on selkeitä "palkintoja" eli kivoja reissuja aina silloin tällöin. Rauhallinen viikonloppu kotona ei rentouta, koska ajatuksia ei saa irti aiheesta "pitäisi lukea kirja x, kirjoittaa essee y tai aloittaa projekti z". Vain ajatusten totaalinen vaihto johonkin ihan muuhun toimii.

PS. Tänään tapahtui taas baarissa "ei ikinä Suomessa"-hetki. Lauantai-ilta. Kahdeksan alle kolmikymppistä jenkkiäijää illallisella, suurin osa seminaarimatkalla LA:ssa ilman vaimoja/tyttöystäviä. Kaikki juovat illallisella YHDEN tuopin ja eivät tilaa lisää, vaikka aikaa oli tilata toinenkin. Tai suomalaisittain neljä. Ja sitten hivuttaudutaan hotellille, ehkä juodaan vielä yksi hotellin baarissa. Huh huh.

How to be cool online shop

2010-01-19T00:11:00.001+02:00

Just ordered a small messenger bag from Timbuk2. It's a cool shop with cool bags. But it doesn't end there. Instead of having the same, Amazon-copied texts in confirmation email, this is how it started:

Thanks for picking us. Your new bag is gonna ROCK!

Here is your order summary email.

We suggest that you actually read it and like it because this is what you are getting and the Lucky One's address below is where we are going to send it. If you must be That Person, we can TRY our best to make changes or cancel your order. This is only if we have had enough coffee and our warehouse hasn't.

You will need to send your email tochangeorder@timbuk2.com. Remember, this is only if your order is NOT IN PRODUCTION. Once your order makes it to our production line, we can't change it for you and if it's custom, we can't take it back. Not because we don't love you; but because we already have really, really nice custom made Messenger bags from Timbuk2. It's part of the uniform.

Mustang Pekka / guess you better slow / your Mustang down!

2010-01-17T05:42:00.006+02:00

Everyone should own a convertible once in their lifetime and one pony car as well. I did both in a single car. Mustang is in amazing condition for it's age, here are the highlights:

Ford Mustang GT V8 5.0 -94 (SN95) Auto Convertible white / tan (the color I wanted).
From original owner, all history + records + receipts (Carfax clean)!
106.000 miles, new tranny, AC @ 65.000.
Couple of minor scratches, leather seats ok (sheepskin-covered from the sun!), backseat unused.
Crappy aftermarket stereo, original still there, power everything, I think it has all the options.
Car drives like a 70's Ford Taunus (one of the crappiest cars I've ever driven) but on straight line it's pretty fast.
Paid $3800 + tax + licensing (asked $4200, Kelley Blue Book $4000, offered $3500)

The total should be around €5000 with all the taxes / paperwork / import stuff done in Finland: shipped, registered and ready to go in June 2010! The actual deal is going to be made on Tuesday, so everything can still go wrong... (Pics taken by the seller.)

Minkä auton sitä toisi

2010-01-14T20:59:00.001+02:00

Täällä alkoi lukuvuosi tällä viikolla ja valmistua pitäisi 15.5. Takaisin Suomeen 7.6., jolloin alkaa työt Hesarissa. Mulla on tässä pari hanketta vireillä joista ehkä voi elanto irrota muutamaksi vuodeksi jatkossa, mutta niiden rahoitus on vielä auki. Ja opiskelijathan menee kesätöihin, niin minäkin! Katsotaan sitten syksyllä, minne tie vie. Mutta kävi miten kävi, haluan viettää kesät Suomessa. Eli kesäpaikkojen ja -mökkien vierapatjat kannattaa tsekata jo nyt, ameriikan serkku änkeää nurkkiin ennen kuin huomaattekaan1

Autosta tuli shekki postissa ja apuraha kolahti tilille. Eli nyt pitäisi miettiä minkälaisen auton ostaa. 5000 eurolla täältä saa aika huikeita pirssejä: tuoreehko avo-mussen, väyrysmersun tai jonkun perusjenkkiauton. Harmi että täysipäiväinen opiskelija ei saa tuoda autoa verotta. Siksi olen miettinyt myös harrasteauton tuomista, se on verovapaa. Kiikarissa olisi 30 vuotta vanha Cadillac Eldorado tai 70-luvun S-sarjan mersu. Tai sitten vielä vanhempia, täällä kun autot on ruosteettomia. Tommosella 80-luvun alun autolla voisi ajella Suomessa mun kesäajot (alle 5000km) ja kun se on tarpeeksi iso niin kolariturvakin on ok. Mun kilsoillahan on oikeastaan sama, kuinka paljon auto kuluttaa. Eipähän tule "turhia pikkuajoja" kun auto syö kylmänä 20 litraa satasella. Tuontiauton rahti Suomeen on 1400 dollaria ja kestää kuukauden. Samassa kyydissä menisi myös muuttokuorma.

Vieraita on riittänyt, tänä aamuna viimeinen jouluvieraspari lähti. Onnea vaan Iikalle ja Maijulle, he menivät naimisiin Vegasissa! Hieno homma, itse haluaisin ehdottomasti naimisiin Vegasissa, pappina Elvis ja morsiusneitoina Madonna ja Michael Jackson. Opiskelukaverit ovat olleet ihan huuli pyöreänä että "käykö sulla koko Suomi kykässä". Minun on pitänyt selittää että minä olen se tyyppi, joka vastaa vierailukutsuihin aina oikeasti "kyllä", oli kaverit sitten kaukoidässä tai kesämökillä Lapissa. Joten vastavuoroisesti majoitan vieraita mielelläni, kunhan he eivät sekoita minua lentokenttätaksiin ja täysimittaiseen sightseeing-palveluun. Silloin homma muuttuu liian raskaaksi isännälle.

Nyt lähden neuvottelemaan graduohjauksesta Henry Jenkinsin (ex-MIT) vastaanotolle. Eilen oli Manuel Castellsin (ex-Berkeley). USC on pelottava esimerkki siitä, miten raha jyllää myös yliopistomaailmassa. Joka toki sopii erinomaisesti minulle, koska Hesarin Säätiön ansiosta minulla on varaa olla täällä. Mutta koko yliopistojärjestelmän kannalta asiasta voi olla toki myös toista mieltä.

Autonvuokrausvinkkejä

2010-01-04T07:32:00.003+02:00

Jos satut tarvitsemaan USAssa auton heti ja haluat palauttaa sen toiseen kaupunkiin niin seuraava on toiminut minulla kahdesti:

- Mene vuokraamoon paikan päälle. Same-day rentals ei yleensä toimi verkosta.

- Kun sinulle kerrotaan, että tarjolla ei ole yhtään autoa jonka voisi palauttaa muualle kuin samaan toimipisteeseen, näytä surulliselta ja lähde pois.

- Ennen ovelle pääsyä joko toinen työntekijä huutaa perään "sir".

- Yhtäkkiä vuokraamosta löytyykin "manager's special" tai "juuri takaisin tullut auto" jonka saat vuokralle heti ja voit palauttaa mihin kaupunkiin tykkäät.

Itselleni on käynyt kahdesti peräkkäin kuvaamallani tavalla, joten se ei voi olla sattumaa vaan myyntitapa.

Muissa kuin same-day rentaleissa kannattaa käyttää mun kokemuksen mukaan ebookers.comia. Ja aina kannattaa kysyä "if you have a free upgrade, I'm happy to take it" kun on tiskillä. Onko muilla hyviä vinkkejä jakoon?

Hyvää Uutta Vuotta!

2010-01-01T06:15:00.002+02:00

Täällä uusi vuosi menee vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Olen luvannut itselleni, että 2010 tulee olemaan vuosi kun rullaan ulos omat bisnesideani, olivatpa ne kuinka hölmöjä hyvänsä. Eli olen ihan täpinöissäni! Mutta intoa laskee se, että vakuutusyhtiö ei ole saanut arvioitua autoani, enkä tiedä kuinka ison loven se tekee budjettiini. Vuokra-auto tekee lovea parhaillaan, koska vakuutukseeni ei kuulunut sijausautoa...

Eli ajattelin ottaa iisisti ja lähteä huomenna aikaisin aamulla tsekkaamaan pari lähialueiden trekkausreittiä. Oon lötkötelly pääsosin soffalla ja ilokseni kroppa kirkuu alkoholin ja bilettämisen sijaan liikuntaa. Hieno mutta hieman omituinen fiilis.

Joka tapauksessa, Hyvää Uutta Vuotta! Toivottavasti kaikkien toiveet ja lupaukset toteutuvat sopivassa määrin.

Eka olin et ei vittu, mut sit mä olin et ei saatana

2009-12-27T00:26:00.004+02:00

Kiitettäviin arvosanoihin päättnynt lukukausi on takana ja kuukauden hyvinansaitusta lomasta on kolmannes vietetty. Heti lukuvuoden päättymisen aikaan tänne tuli kylään reissukaveri Ilpo ja lähdimme Grand Canyonille (katso kuvat tästä). Ajelimme South Rimille, yövyimme kanjonin reunalla, kävelimme alas (10 km, korkeusero 1500m, 5 tuntia,), yövyimme Phantom Ranchilla ja seuraavana päivänä takaisin ylös (16 km, korkeusero 1400m, 7 tuntia). Mahtava keikka, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Sitten mentiin Vegasiin elpymään pariksi yöksi ja jätin Ilpon Boulderiin (Nevada) fillaroimaan ja lähdin ajamaan jouluruuhkassa keskiviikkona takaisin Losiin. Olo oli upea: työt tehty ja rentouttava loma alkanut mahtavasti! Matkalla kiinnitin vähän liikaa huomiota tienvarrella olevaan kylttiin "Agricultural check point. All vehicles must stop. 1 mile." Seuraava mitä tajusin oli että liikenne oli jo kyltin kohdalla pysähdyksissä, paniikkijarutus ja väistö keskiraviin. Mersun keula osui edellä ajaneen pickupin takakulmaan. Pickup oli ehtinyt juuri jarruttaa mutta pomppasi osuman voimasta edessä olevan Toyotan perään. Kenellekään ei käynyt kuinkaan, Mersu taisi mennä lunastukseen, bonukset meni ja pääsin istumaan poliisiauton takapenkille (todella ahdasta).

Hinausauton ja vuokra-auton jällkeen pääsin odottelemaan vieraita Suomesta Losiin. Juhan ja Hannan kone oli viivästynyt ja he tulivat torstaina aamuyöstä, 12 tuntia myöhässä, ilman matkatavaroita. Jouluaatto eli torstai alkoi aika ikävissä merkeissä ja se oli vasta alkua. Seuraavaksi vieraiden vuokra-auton avaimen kauko-ohjaus lakkasi toimimasta eli varashälytin meni päälle joka kerta kun autoon istui. Matkatavaroita ei kuulunut mistään ja vieraiden oli määrä lähteä la-aamuna Yosemiteen, kaikki trekkikamat olivat tietysti matkatavaroissa.

Mun vuokra-auton palautus meni munilleen kun olin sopinut palauttavani sen jouluaattona keskustan Avikseen klo 1430 mutta toimisto oli päättänyt sulkea 1400. Kusipää Aviksen asiakaspalvelija sanoi puhelimessa että auto on palautettava lentokentälle vaikka virhe oli heidän. Fuck Christmas Spirit, herra on vaan hyvä ja valmistautuu viettämään jouluaattoillasta neljä tuntia väillä Downtown-LAX-Downtown, paluumatka tietysti omaan piikkiin taksilla. Menetin täysin hermoni ja olin tyytyväinen kun sain asiakaspalvelijan lähes itkemään. Kosto on suloinen. Loppujen lopuksi sain toisen autovuokraamon (Dollar Rent a Carin) työntekijän ajamaan auton lentokentälle lupaamalla tälle jättimäisen rasian sveitsiläistä suklaata. Eli avoid Avis, hurraa Dollar Rent A Car!

Tällä välin Juha ja Hanna hakivat vakuutuksen piikkiin vähän vaatteita että päästin aattoillan Suomi-bileisiin, missä olikin sitten tosi hauskaa. Joulupäivä yritettiin sitten taas metsästää matkatavaroita, kolmesta laukusta yksi tuli perille asti. Lauantaiaamuna soitettiin että tavarat tulee ennen puolta päivää. Kun soitettiin ehkä 40:s puhelu klo 12 matkatavarapalveluun että "missä ne kamat on", niin nainen sanoi että kuski on "at stop 4" ja te olette "stop number 8". Suoritin jälleen kevyen sulamisen puhelimessa ja kamat olivat ovella puolen tunnin päästä. Jälleennäkemisen iloa himmensi hieman se, että Juhalta oli kadonnut laukusta kamera ja muutama muistikortti. Jipii.

Nyt Juha ja Hanna ovat matkalla Yosemiteen ja ehkä ehtivät sinne ennen yötä. Maanantaina heillä on edessä rikosilmoituksen teko lentokenttäpoliisille ja varmasti mielenkiintoisia keskusteluja United Airlinesin kanssa. Itse odotan kauhulla puhelua vakuutusyhtiöstä aiheesta "lunastamme autonne ja sen arvo on xxxx dollaria".

Joulun 2009 opit tiivistettynä:

Keep your eyes on the road.
Älä säästä auto- tai matkavakuutuksissa.
Älä pakkaa arvotavaroita, kuten kameraa, iPodia tai koruja, matkalaukkuun koska lentoyhtiö ei korvaa niitä.
Jos sinulle annetaan mahdollisuus hakea kadonneet matkatavarat itse LAXilta, tee niin. Kuljetuksia hoitava firma oli täysi kaaos.
Ota kaikkien henkilöiden nimi ylös joiden kanssa asioit puhelimessa. Jos mahdollista, nauhoita puhelut. On paljon helpompaa sanoa että "David promised yesterday at 2:15pm" kuin että "joku lupasi eilen".
Älä luota mihinkään mitä ulkoistettu puhelinpalvelukeskuksen työntekijä sanoo sinulle.

Toivottavasti kaikilla muilla on ollut mukavampi joulu, kyllä tämä tästä. Postauksen otsikko on osuvahkosta Facebook-ryhmästä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2009-12-06T08:41:00.005+02:00

Olin eilen täkäläisen konsulaatin itsenäisyyspäiväjuhlissa. Syötiin janssonin kiusausta, katsottiin kun suomikoulun lapset tanssi "piiri pieni pyörii" ja kuunneltiin kun Irina Björklund soitti sahaa. Koska paikalla oli runsaasti myös "Suomen ystäviä" piti tietysti puhua myös vähän Winter war miraclesta ja röyhistellä rintaa. Olihan se toki ihme, mutta kovin moni leijonariipusta ja Kiitos veteraanit -t-paitaa pitävä suomalainen ei taida tietää että Suomi ei ollut mikään yhtenäinen kansa ennen talvisotaa ja veteraanit eivät olleet mitään supersotilaita vaan tautien vaivaamia metsäläisiä, joita yhdisti herraviha. Eli ehkä se isompi ihme olikin "suomalaisuuden" syntyminen. Joten ei mikään ihme että itsenäisyyspäivä on meille aika harras ja vähän sotaisakin juhla.

Oma isänihän on syntynyt vuonna 1922 joten mulla on ihan omakohtaista kokemusta veteraani-ikäisten maailmankuvasta :D Kotona ei koskaan puhuttu sodasta eikä isä ostanut minulle ikinä edes leikkipyssyä, kinuamisesta huolimatta. Kaatopaikalta löytämäni ja kunnostamani ilmakiväärinkin isä vei kaikessa hiljaisuudessa takaisin roskiin. Sota jätti arvet, vaikka isä ei rintamalla tuberkuloosin takia ollutkaan.

Yhdysvalloissa on helppo todeta olevansa aika tyytyväinen isänmaahansa. Kenelläkään ei ole oikeastaan mitään mielikuvaa suomalaisista. Jos on, niin ne liittyvät viinanjuontiin ja piheyteen. "Finns never buy a round." Ja kyllähän hymyily sekä kiitoksen ja pleasen hokeminen vaatii treeniä, eli metsäläisjuuret ovat vahvassa.

Mutta kyllähän suomalaiset ovat luoneet aika ihmeellisen systeemin ruotsalaisten vanavedessä. Jos joutuu työttömäksi, voi mennä edelleen lääkäriin koska sairausvakuutus ei ole sidottu työnantajaan. Ansiosidonnainen päiväraha juoksee ja halutessaan voi vaikka opiskella jotakin, ilmaiseksi tietenkin. Lastenkaan opiskelu ei vaarannu vanhempien työttömyyden takia. Kun opiskelin täällä edellisen kerran 1995-1996, olin vielä "opiskelija" enkä tajunnut kuinka kuseen koulutettu, fiksu toimihenkilö voi joutua työttömyyden myötä. Nyt aikuisena on aika kuunnella opiskelukavereiden juttuja alalta, jolta on kadonnut 90.000 työpaikkaa pelkästään printtimediasta. Amerikassa kaikki on isoa, myös työttömyysluvut.

Nyt siellä takarivissä alkaa heti joku huutaa että "onhan meilläkin väliinputojia". On toki, mutta se väli mihin voi pudota on metri, ei sataa mailia. Ja toki Suomessa on paljon epäkohtia, mutta pienessä maassa niiden korjaaminen on mahdollista koska lähes kaikki puhuvat edelleen samaa kieltä ja jakavat suurin piirtein samat arvot. Los Angeles on sellainen kaaos, että sitä tuskin korjaisi edes talvisodan henki.

Mutta täällä on mahtavaa hengailla kun tietää että turvaverkko Suomessa ottaa vastaan niin kauan kuin ei tipu sosiaaliturvan ulkopuolelle. Vaikka tulevaisuus täällä näyttäisi kuinka lupaavalta, lopullista muuttoa kannattaa harkita kahteen kertaan. Suomessa on paljon turvallisempaa epäonnistua.

Joten tänään on ihan syytäkin olla hetken aikaa ylpeä isänmaasta. Kippis!

Saisko olla vähän lisää lihaa lihalla?

2009-11-22T06:28:00.003+02:00

Maalaispoikana minulla on ollut pitkään aika paha lihafetissi. Kotona oppi käytännössä että kerran päivässä pitää syödä lihaa tai muuten todennäköisesti kuolee heikkouteen seuraavana yönä. Luonnollisesti kaikki riisit ja makaronit on ihan höpöruokaa, keitetyt perunat oikeaa ruokaa. Isä katsoo vieläkin inhoten kun kasaan kotona käydessä lautaselle ison kasan salaattia. “Runsuja”, kuuluu pöydän toiselta puolelta.

Tästä poisoppiminen on ollut aika kovan työn takana. Onneksi kotona syötiin paljon kalaa ja sisko pakotti syömään salaattia, joten olen periaatteessa kaikkiruokainen. Yritän aina syödä menun herkullisimmalta kuulostavaa ruokaa ja kokeilen kaikkea, mikä on tarkoitettu ihmisravinnoksi. Pidän viikossa vähintään yhden kasvisruokapäivän ja kaksi kalaruokapäivää, jolloin yritän välttää lihaa.

Amerikassa tämän noudattaminen on yllättävän vaikeaa. Perusruokapaikassa on yleensä tarjolla yksi ”kala” ja yksi ”kasvis”. Kala on yleensä paneroitu, kuiva ja rasvainen köntti. Salaattia tilatessa pitää aina muistaa tilata kastike ”on the side”, muuten on vaikeaa tunnistaa että tilasiko salaatin kastikkeelle vai kastikkeen salaatilla. Yliopiston suurimmasta ”ravintolamaailmasta” saa melkein mitä tahansa etnistä ruokaa paitsi salaattia tai tuoretta kalaa. En olisi ikinä uskonut että joskus on ikävä Amican lohta ja karua lisäkesalaattia.

Toki Los Angelesista saa myös aivan loistavaa ruokaa. Paikallinen kurssikaveri vei pieneen sushibaariin jonka antimet veivät kielen mennessään. Lasku sata dollaria per nasse. Parhaat salaatit saa paremman väen asuinalueilla sijaitsevien ruokakauppojen itsepalveluosastolta, mutta ei sinne jaksa ajaa puolta tuntia suuntaansa yhden salaatin takia.

Arkena tulee siis vedettyä tehomaatalouden tuotteita. Ilmeisesti tämän takia olen huomannut itsestäni outoja piirteitä. Viikonloppuja varten jääkaappiin kertyy käytännössä vain tuotteita jossa lukee ”Organic” (kts. kuva alla). Tilasin yliopiston ravintolamaailmassa perjantaina intialaista kasvisruokaa ja kysyin vielä varmuudeksi ”does it contain any animal fats?” Hämmästyin itsekin lausetta. En ole ikinä kysynyt mitään vastaavaa mutta jotenkin vain tuntui siltä että tänään voisi pitää tauon kolesterolin kohottamisesta.

Toki olen myös tietoinen lihantuotannon globaaleista haitoista ja teen kuten kollega Lassi vinkkasi Gandhin sanoin: puolet maailmasta ei ikinä lopeta lihansyöntiä mutta minä voin syödä puolet vähemmän lihaa. Mutta en lopeta sitä kokonaan enkä aio muuttaa myöskään vapaaehtoisesti ghettoon. Kukaan ei nimittäin asu ghetossa vapaaehtoisesti
(todisteena MTV Cribsin ghetosta kotoisin olevat räppärit) ja suuri osa maailman kasvissyöjistä tekee sitä taloudellisesta pakosta, ei vapaasta tahdosta (poislukien uskonnot). Tosin Jenkeissä tämäkin on nurinkurin: rasvainen liha on halpaa ja köyhät siksi kaikkein läskeimpiä.

Ja ruuasta puhuttaessahan pitää puhua aina painosta. Edellisenä vaihtovuotena lihoin kymmenen kiloa, joten nyt tänne tullessa pelkäsin niin paljon lihomista että laihduin aluksi. Nyt on pari kiloa tullut takaisin hieman huolettoman ruokailun takia. Mutta se ei ole mikään ihme maassa, jossa perusaamiainen suositussa IHOP-ketjuruokalassa sisältää helposti 55-kiloisen naisen lähes koko päivän energiantarpeen.

Ihan aina ei henkseleistä kuulu pauke

2009-11-03T04:17:00.000+02:00

Kirjoittelen tässä tiedejournalismikurssin juttuja uusiksi, luonnollisesti englanniksi. Opettajalta ja luokkakaverilta saadut vedokset ovat täynnä korjauksia. Käytännössä joka rivillä on virhe. Ne ovat joko täysin idioottimaisia tai sitten vain idoottimaisia virheitä.

Kun näen korjaukset, alkaa nolottaa. Miten helvetissä minä en voi nähdä näitä virheitä rakenteissa tai ajatuksissa itse, samalla tavalla kuin suomeksi kirjoitetussa tekstissä? Myötähäpeän tunne on about samaa tasoa kuin katsoessa The Officen eli Konttorin päähenkilön David Brentin toilailuja. Paitsi että tätä ei voi pistää pauselle ja soittaa kavereille että "näittekö tätä viimestä jaksoa, ihan kauhee".

Jos tätä ei olisi absoluuttisen pakko tehdä niin olisin heittänyt pyyhkeen kehään jo ajat sitten. Ja silloin olisi jäänyt kokematta ainakin yksi ahaa-elämys, kun tajusin ensimmäisen jutturaadon kolmannen uudelleenkirjoituksen jälkeen että kyllä mun taidot riittää jo johonkin. Olen edennyt ehkä lahjakkaan 12-vuotiaan tasolta huolimattomaksi teini-ikäiseksi. Sellaiseksi vähän ahdistuneeksi teiniksi, jolla olisi paljon sanottavaa mutta sanat eivät vain mene oikeaan järjestykseen.

Tästä voisi varmaan tehdä hienojakin analyysejä kielen merkityksestä osana persoonaa. Onneksi ns. läppä alkaa sujua jo englanniksi. Välissä on ollut olo kuin Seinfeldin Georgella, joka tajuaa aina liian myöhään mikä olisi ollut nokkela vastaus johonkin kysymykseen tai kaverin heittoon. Ehkä se kirjoittaminenkin alkaa vähitellen sujua samaan tapaan.

Ensi viikonloppuna tulee englantilainen reissututtu Stephen kylään ja tarkoitus on tehdä pientä roadtrippiä. Stephen on ehkä hauskin tyyppi jonka tapasin koko maailmanymprireissulla ja aivan käsittämätön moottoriturpa (nykyään hiihdonopettaja!) joten eiköhän siinä omakin englanti saa vähän brittiväriä. :D

Ohessa vielä kuva viikonlopun Halloween-bileistä, olin Pierluigi Collina. Lisää Facebookissa.

Musacorneri

2009-10-27T06:35:00.010+02:00

Kun muutin tänne syksyllä, katselin varovasti keikkatarjontaa. Se vaikutti huikealta. Todellisuus on ehkä vielä hurjempi kuin kuvittelinkaan: tuntuu että joka ikisen vähänkin tunnetumman bändin maailmankiertue pysähtyy vähintään kahdesti vuodessa eteläiseen Kaliforniaan.

Tästä ylitarjonnasta seuraa tietysti nirsous. En mennyt katsomaan "pelkkää" uukakkosta kun Muse ei ollut niiden lämppärinä enää täällä. Ja ne tulee kesällä uudestaan. Eikä liput menny loppuun vasta kuin ennen keikkaa. Porcupine Tree jäi väliin surkeiksi osoittautuneiden opiskelijabileiden takia (dammit). Kiinnostavia keikkoja on vain yksinkertaisesti liikaa!

Olenkin yrittänyt keskittyä bongaamaan semmoisia akteja, jotka harvemmin päätyvät Suomeen. (Tai jos päätyvät, ne tulevat Pori Jazziin ja sehän nyt pilaa artistin kuin artistin kun suurin osa Jazzien yleisöstä on kuullut artistien musiikkia ehkä mainoksissa ja on enemmän kiinnostunut valkkarin lämpötilasta.) Toinen kategoria ovat sitten superhalvat keikat. kuten Def Leppard alle $20 tai kotimainen Sonata Arctica $5. Tai 69 Eyes jonne ystävällinen poke "löysi" mun nimen vieraslistalta. Joskus on kiva olla yli-ikäinen ja alipukeutunut goottien seassa :D

Tämän keikkasnobeilun saldona on sitten pari aivan huikeaa kokemusta. Toinen oli tietysti ZZ Top ($100) Tavastian kokoisessa House Of Bluesissa ja toinen Steve Miller Band ($10) USC:n Bovard Auditoriumissa. Molemmilla keikoilla kuultiin erittäin juurevaa bluesia. Molemmat artistit olisivat voineet jäädä soittamaan ikuisiksi ajoiksi "aitoa, juurilleen uskollista ja tyylipuhdasta juurimusiikkia". Sellaista täydellistä mutta täysin hengetöntä kuraa, mitä esimerkiksi suomalaiset popjazz-koulut usein tuottavat. Mutta meidän kaikkien onneksi molemmat uskalsivat käyttää lahjakkuuttaan loistaviín pop/rock-kappaleisiin ja perusbluesit ovat keikalla hauska lisäke, eivät pihvi.

Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että Steve Millerin kappaleet ovat soineet mainoksissa ja bongasin artistin aikoinaan Leviksen mainoksesta (vaikka rahakkain diili, 11 miljoonaa dollaria, syntyikin US Postal Servicen kanssa). Tai että ZZ Top mainostaa paskaa olutta. Ja vaikka Mr. Miller näytti lavalla ylipainoiselta Bill Gatesilta sinisessä kauluspaidassa ja suorissa housuissa niin ääni ja kitarointi eivät jättäneet epäselväksi että miehen keikkakunto on ihan kimallepukuisen Billy Gibbonsin tasolla. Tuli mieleen The Whon yllättävän kova keikkakunto pari vuotta sitten Helsingissä.

Oudoin mutta samalla mieleenpainuvin indie-artistien keikka oli Benji Hughes, lämppärinä paikallinen Belle Brigade. Jenkeissä tuntuu että jopa tarkoituksellisen hatarasti soittavat bändit soittavat ihan helvetin hyvin, Belle Brigade oli tästä loistoesimerkki. Thom Yorken keikka tuli missattua koska eihän sitä ulinaa jaksa ainakaan levyltä kuunnella. Mutta mitä näin livepätkiä ja kuulin kurssikavereilta niin keikka oli ollut huikea. Vähän harmittaa, se oli kotikadulla tossa alle kilsan päässä...

PS. Vielä pitää mainita plussana että täällä ei soi vahingossakaan radiossa Yö, Mamba, Lauri Tähkä tai Laura Sippola.

Ajokorttia hankkimassa

2009-10-24T04:33:00.003+03:00

Jos päädyt ikinä tilanteeseen, jossa joudut ajamaan ajokortin Kaliforniassa, tässä pari vinkkiä. Itselläni kirjallinen meni läpi toisella yrittämällä (tosin ekalla käynnillä) ja ajokoe kolmannella yrittämällä (ja täysin virheittä kun opin kikat). Suomessa molemmat meni aikoinaan ekalla läpi joten olen joko tyhmentynyt tai arkiajo on tehnyt minusta paskan kuskin :D

Kirjallista varten kannattaa lukea California Driver Hand Book läpi. Siihen menee tunti, mutta sitten osaat käsimerkit, rekisteröinnin salat ja tiedät vauvanistuimista enemmän kuin haluat. Ja promilleraja on täällä prosenttiraja, 0.08. Näihin kaatui oma eka koe.
Kirjalliseen pääsee jonottamalla reilun tunnin. Kirja mukaan. Ajokokeeseen on yleensä kolmen viikon jono. Glendalen DMV on rauhallinen ja sinne saa autonkin parkkiin.
Ajokokeeseen ei voi valmistautua katsomalla miten muut ajavat. Eli Stop-merkin taakse pitää oikeasti pysähtyä niin että auto heiluu - kolmeksi sekunniksi - ja pään pitää heilua niin perkeleesti aina kun vaihdat kaistaa tai käännyt. Vaikka vasemmalle kääntyville olisi oma kaista ja olet ryhmittäytymässä sille kaistan alkaessa, pitää silti katsoa vasemmalle. Joku voi olla oikaisemassa, sanoi inssi.
Pienikin auton liikahdus jalankulkijoiden suuntaan suojatien lähellä reputtaa kokeen. Tämä olisi hyvä ottaa käyttöön myös Suomessa ja erityisesti Helsingissä :D

Onnistuin hankkimaan myös Bank of American luottokortin ilman takuumaksua, luottoraja tonnin. Vähän piti kaunistella omia tienesejä ja yrittää kuusi kertaa mutta sinnikkyys (ja luovuus hakupapereissa) palkitaan vaikka ei omista täkäläistä luottohistoriaa. Lisätään tähän voimassa oleva viisumi ja sosiaaliturvanumero niin mähän olen laillisempi siirtolainen kuin puolet Losin asukkaista :D

Tiesittekö muuten että Bostonin ja New Yorkin laittomien siirtolaisten suurin ryhmä ovat irlantilaiset?

No, millaista on elää Losissa?

2009-10-12T21:29:00.003+03:00

Niinpä. Millaista täällä on? No, viereinen kuva kertoo kaiken: käyn läpi päivän työlistaa, syön aamiaista toista tuntia putkeen ja taustalla soi KCRW:n Morning Becomes Eclectic. Kanava yhdistää mahtavasti Radio Suomen uutistarjonnan ja Radio Helsingin musiikin (voi kun pääsisi tekemään Radio Helsingistä jotain tollasta).

Ulkomailla asuneet tietävät, että arki on samanlaista kaikkialla. Kuten kaveri kerran sanoi: kaiuttimien asennuksen jälkeen pitää löytää lähin uimahalli, kuntosali, takeway-pizza ja kiinalainen ravintola. Onneksi kuulun samaan kategoriaan kaverini kanssa: oman elämän peruspilarit ovat aika yksinkertaisia.

Arki eroaa lähinnä siinä, pitääkö oikeasti katsoa räntävaroitus että tietää mitä pukee päälleen. Lisäksi Suomessa on sisällä aina lämmin, ulkomailla aina kylmä. Joko ilmastointi on päällä tai sitten lämmitys ei ole päällä. Kuten kuvasta näkyy itse menen maassa maan tavalla eli vaatetta päälle, eihän nyt 19 asteessa vielä laiteta lämmitystä päälle. Suurin ero arjen suunnittelussa tulee liikenteestä: matka-aika Los Angelesista Anaheimiin ilman ruuhkaa on 30 minuuttia, ruuhka-aikaan 100 minuuttia. Eli voit missata tunnin palaverin kokonaan jos et ota huomioon mihin aikaan lähdet ajamaan.

Viikonloppuna baarikierroksella tuli huomattua että Echo Park on maineensa veroinen "multi cultural hot spot". Vaikka naapurusto on hispaanivetoinen, baarissa oli aika vaikea sanoa mikä rotu on vallitseva. Oli kiva fiilis.

Omalla kohdalla suurin muutos on opetella tekemään töitä itsenäisesti ja aika usein yksin. On kai aika kliseistä sanoa mutta Suomesta kaipaan kavereiden lisäksi myös työkavereita. Hyvä porukka on aina moninkertaisesti osiensa summa. Samalla huomaa omistavansa aika erikoisia taitoja: olen todennäköisesti kurssin ainut, joka on tottunut työskentelemään niin koodareiden, markkinointipäälliköiden kuin multimediatsaarienkin kanssa. Siis ihmisten, jotka eivät uutisniilojen mielestä tajua mitään siitä kaikkein "pyhimmästä" eli journalismista (minä en ajattele näin). Toimittajat ovat siis erittäin hyviä poteroitumaan myös Yhdysvalloissa.

Tietysti yksi iso muutos on hymyily ja ventovieraiden tervehtiminen kotikulmilla. Tapahtuuhan sitä myös Suomessa, kesälomien aikaan toreilla ja terasseilla. Hymy on meillä geeneissä, ei mikään opittu tapa kuten vaikkapa peukun nosto ylös, kättely tai V-merkin näyttö sormilla. Ällöttävää positiivisuutta, tiedetään. Kannattaa silti ehkä kokeilla.

Itse hymyilen ainakin silloin kun katson alla olevia kirjoja, ostettu joululomaa varten :D

Promilleraja ja autoilu

2009-10-01T08:04:00.000+03:00

Joskus omat, varsin suomalaiset tavat ajatella asioita tekee tepposet. Luin tänään koulun nettilehden skuuppia opiskelijan yliajosta ja yiajetun humalatilasta ja aloin ihmetellä että miten muka 0.17 on jotenkin "humalainen". Promillerajaan on täällä 0.08 ja Suomessa 0.5? Kunnes tajusin pienehkön pilkuvirheen: täällä puhutaan prosenteista ja Suomessa promilleista.

Eli opiskelijatyttö oli ollut kunnolla 1.7 promillen kännissä ja vanhemmat ovat syystä kauhuissaan koska ns. perseiden vetäminen ei kuulu täällä normimeininkiin. Juteltiin just yhden amrikankorealaisen kaverin kanssa siitä miten hän oli ollut ihan kauhuissaan käytyään ekan kerran Koreassa: jengi hoippui ja oksenteli pitkin katua! Kerroin kiinnittäneeni samaan asiaan huomiota tullessani Koreaan maailmanympärysmatkalla. Tosin oma reaktioni oli että oho, täähän on kuin kotona!

Toisaalta Suomessa on aika tiukka moraali humalassa ajelun suhteen. Täällä vedetään helposti viinipullo naamariin ja hypätään rattiin. Kyllä pullon jälkeen alkaa olla jo aika lähellä 0,8:n promillerajaa. Puhumattakaan siitä, että tuntee olevansa huppelissa ja hyppää rattiin. Paha paha asia.

Omalla kohdallani moraali on kova yhtä lipsahdusta lukuun ottamatta: ajoin kerran humalassa himaan ollessani Teksasissa vaihto-opiskelijana. Paikalliset kaverit oli vielä enemmän naamat ja ne sanoi suoraan että "ei meitä kukaan pysäytä kun meillä on hieno auto, ollaan valkoisia ja ajat hitaasti". Welcome to America.

Helsingin Sanomain Säätiön stipendien haku on nyt!

2009-09-25T07:13:00.001+03:00

Terve, sinä urasi keskivaiheessa raatava kollega siellä Suomessa! Haluaisitko ottaa vuoden vapaata töistä ja keskittyä itsesi kehittämiseen? Hae Hesarin Säätiön stipendiä! Haku on avoin kaikille suomalaisille toimittajille. Mun posti aiheesta "miten haet Annenbergiin" on kohta julki osoitteessa www.stipendiblogi.fi, siellä on oma kirjoitukseni USC:hen hausta.

Stipendit ovat rahallisesti niin isoja että niillä pärjää vuoden mukavasti. Opintojen ajaksi voi ottaa myös vuorotteluvapaata, jolloin voit elää kuin elvis (se laiha Elvis 60-luvulta). Annan mielelläni lisää infoa Skypellä, tunnus on pekka.pekkala ja aikaero on -10 tuntia eli kun siellä Suomessa on aamu, täällä on edellinen ilta.

Superfiksut tutkijakoululaiset

2009-09-21T02:08:00.006+03:00

Muutama ottamani kurssi on täynnä tohtoriopiskelijoita. Eli siis ihmisiä jotka opiskelevat viestintää ja journalismia esim. neljättä vuotta työkseen, Annenbergin palkkaamina (täällä yliopisto maksaa tutkijakouluun päässeille opinnot + toimeentulon).

Nämä tyypit ovat välillä varsin "intimidating" eli namedroppaavat ja puhuvat niin fiksua ja monimutkaista englantia että on välillä vaikea pysyä mukana keskustelussa. Erityisesti yhdellä kurssilla on jäänyt mieleen semmonen vähän neuroottisen oloinen kaveri, joka räpeltää koko ajan tietokonetta ja tuntuu tietävän vähän kaiken. Ajattelin että siinä se surffaa koko ajan taustamateriaalia ja omia muistiinpanojaan, aika terävä tyyppi. (Minä siis istun kynän ja paperin kanssa hiljaa ja keskittyneesti että en tipu kärryiltä...)

Eräällä tunnilla satuin sitten istumaan tämän hepun viereen ja näin myös hänen tietokoneensa ruudulle. Jamppa pläräsi käytännössä koko kolme tuntia match.com:ia ja muita deittipalveluita! Ha! Tulin hyvälle tuulelle. Toivottavasti heppu pääsee treffeille eikä snobbaile itseään ulos pelistä heti alkuerissä. :D

Mäkkipäivitystä

2009-09-13T22:27:00.000+03:00

Jos jotakuta kiinnostaa mitä softia käytän mäkissäni niin tässä lista. Muutama aika hyödyllinenkin kikkare, suurin osa ilmaistavaraa. Listan teko tuli ajankohtaiseksi kun päivitän Macbookkiin Snow Leopardin ja sisuskaluihin lisää muistia sekä puolen teran levyn. Kunnon nörttihän tekee aina puhtaan asennuksen kun päivittää käyttistä / vaihtaa levyä:

AdobeAir
Flip (3ivx)
Airfoil
Alarm Clock
Audacity
Citrix ICA Client
DivX
Dropbox
Firefox
- Xmarks
- UserAgentSwitch
- Adblock Plus
- Silverlight
- Flash, Shockwave
Flip4mac
HP Prineter software
Last.fm
Microsoft Office 2009
Nokia Multimedia Transfer
Paintbrush
PeerGuardin
RealPlayer
Skype
Spotify
SWF / FLV Player
Transmission
VLC

Kavereita hakemassa

2009-09-13T00:03:00.005+03:00

Minulla ei ole Losissa vielä kovin montaa kaveria, joten nyt on hyvä aika kirjoittaa aiheesta posti. Siis ennen sitä kun kaveripiiri on muodostunut ja itse unohtanut kuinka paljon työtä uusien tuttavuuksien hankkiminen oikeasti teettää.

Kavereiden löytämisen reissussa tai ulkomailla voisi kuvitella olevan helppoa jos on kaltaiseni hölösuu. Tokihan puhelias löytää tuttavuuksia helposti, mutta kyllä oikeiden ystävien löytäminen vaatii viitseliäisyyttä eikä vain joutavaa pölötystä jokaisessa seurueessa.
Olen ravannut ensimmäisen seitsemän viikon aikana monenlaisissa tapaamisissa. Käynyt ulkkareille tarkoitetuilla kursseilla, yliopiston harrastetapaamisissa ja ravannut läpi joka ikisen coctail- ja illallistilaisuuden sekä kotibileet ja konsertit.

Kysyy aika paljon luonnetta mennä esim. golfkerhon tapaamiseen ja huomata taas että on 10-15 vuotta vanhempi kuin kaikki muut. Samoin graduate-opiskelijoille tarkoitetulla historiakurssilla, joka on täyttynyt aasialaisista undergraduate-opiskelijoista. Sama juttu suliksessa. Omalla kurssilla on onneksi kolmi- jopa nelikymppistä porukkaa, mutta monet kiinnostavat tyypit ovat perheellisiä, joten heillä on omat kiireensä. Kokkareilla tapaa toki paljon ihmisiä, mutta kyllähän small talkkiin kyllästyy äkkiä. "Joo kurssit teettää työtä mutta viihdyn erinomaisesti, kiitos vain." Ja PhD-opiskelijodien kanssa on myös välillä vähän vaikeaa: minä olen tehnyt uran isossa pörssiyhtiössä, he ovat olleet koko ikänsä yliopiston suojissa joten heidän maailmankuvansa tuppaa olemaan välillä kauniisti sanottuna naiivi.

Eli kun kerron että täällä pukkaa kiirettä niin ei se kaikki ole koulutyötä vaan painetta myös osallistua ja etsiä niitä kavereita golfkentälle, syömään, sulikseen, baariin ja myös pohtimaan vaikkapa tätä koko opiskeluprojektin mielekkyyttä. Tai Los Angelesin tai ylipäänsä koko Amerikan sekopäisyyttä.

Mutta eipä se auta kuin puskea eteenpäin ja toivoa että niitä oikeitakin ystäviä alkaa löytyä. Soitella ja ehdotella tapaamisia, ängetä seurueisiin ja osallistua ryhmätöihin. Pistää sähköpostia mukavanoloiselle kv. opiskelijavastaavalle ja kysyä suoraan että missä yli kolmikymmpiset eurooppalaiset (opiskelijat) hengaa, kaipaan seuraa! Muistaa, että lähes kaikki muutkin kurssikaverit (tai puolet yliopistosta) ovat ulkopaikkakuntalaisia ja kaipaavat myös tuoreita ystäviä. Olla itse mukava kun tapaa uusia ihmisiä. Iloita niistä mukavista ihmisistä, joita on jo tavannut ja joiden kanssa selkeästi "synkkaa". Järkätä ne ekat bileet omassa kodissa ja pelätä että kukaan ei tulekaan :D

Ehkäpä tämän postin aiheena on muistuttaa, että mahtavaa kaveripiiriä (terveisiä vaan Helsinkiin ja muuallekin Suomeen) ei kannata ottaa annettuna eikä se muodostu sekunnissa eikä kotona istumalla. Joten eipä muuta kuin meiliä opiskelijaporukan postituslistalle:

"Hi, I got 4 VIP tickets for ESPN 3D live broadcast at Galen Center today, USC-Ohio State. I'm meeting Anthony at 4pm at Galen, if you want a ticket give me call. They are supposed to be "VIP" tix since I got them thru KC Cole, dunno if they are. I wouldn't mind free beer, that's what VIP generally means back home :D"

Asunto Losista - lyhyt oppimäärä

2009-09-06T10:55:00.001+03:00

No niin mussukat! Täällä istuskelen oman asunnon terassilla (katsokaa tästä video) ja nautiskelen viilenevästä illasta. Viilenevästä syyskuisen Los Angelesin malliin eli kohta voi laittaa paidan päälle...

Asunnon haku oli aika hilpeää touhua. Amerikkalaiset asuntoilmoitukset osaavat kertoa suomalaisia vastineitaan luovemmin asunnon hyvät puolet. Käydään perussanasto läpi, nämä siis kokemuspohjalta:

juuri remontoitu = vedetty uudet maalit likaisiin seiniin
uudet kokolattiamatot = et todellakaan halua tietää mitä siellä maton alla muljahtelee
löytö = kohta purettava talo tai asunnon kaikki ikkunat sisäpihalle/parkkipaikalle/naapurin metrin päässä olevaan seinään

Voit tietysti käyttää välittäjiä (kohta Property management companies), jotka vievät sinut aina ekaksi kaikkein kauheimpaan kohteeseen. Sen jälkeen seuraava kohde vaikuttaakin tosi kivalta eikä yhtään ylihintaiselta verrattuna ekaan läävään. Ja jotenkin ihmeellisesti just onkin yks tyyppi tulossa tunnin päästä kattomaan juuri sitä asuntoa josta olen kiinnostunut joten eiköhän laiteta nimi paperiin. Ja jos olet sopinut jollekin asunnolle tapaamisen ja välittäjä ehtiikin vuokrata sen alta pois niin turha luulla että kukaan soittelee peruakseen tapaamisen. Saati vastaa enää puhelimeen.

Mun ehdoton suosikki on kuitenkin nää "asu jo parikymppisenä kuin eläkeläinen"-kohteet eli golf-resorttien tapaan rakennetut asuntolat kuten Tuscany. Jos olette ihmetelleet että miten MTV Cribs -ohjelmassa olevilla rikkailla nuorilla aikuisilla on niin mauttomat kämpät niin Tuscanyt todistaa että se on oikeasti paikallinen ihanne ainakin osalle porukkaa. Toki tarjolla on myös tosi makeita lofteja keskustassa, eli myös tyyliä löytyy.

Osa ihmisistä ehdotteli mulle myös ihan tosissaan lähiöasumista. Täällähän tota Espoota riittää silmänkantamattomiin. Vaikka joku Glendale olisikin aika kiva mesta asua niin ehkä mä vielä lykkään sitä lähiökokemusta. Onpahan sitten vanhempanakin jotain uusia juttuja mitä odottaa :D Jossain beachikaupungissa (Santa Monica, Long Beach, Hermosa Beach) olisi ollut makea asua mutta valitettavasti toi liikenne on sen verran rajua että se jäi nyt tällä erää kokematta.

Mittakaavasta vielä: Los Angelesin metropolialue on vähän sama kuin piirrettäisiin Helsingin ympärille kaari Hangosta Riihimäen kautta Kotkaan. Kaikki kaaren sisäpuolella on tiheään asuttua kaupunkia. Joten kun Losia kattoo kartasta niin helposti miettii että "toihan on ihan vieressä" ja sitten matkaa on aina vähintään kymmenen kilsaa. :D

Testing testing 1,2,3 kuuluuko Suomeen

2009-08-10T07:50:00.003+03:00

Kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt Los Angelesissa kuin siivillä, joten tehdäänpä nopea yhteenveto aikaansaannoksista. (Pahoittelen että en oo vielä jaksanu ottaa kuvia):

Aurinko on paistanut kaksi viikko putkeen ja lämpötila on ollut oikein sopiva eli vajaat 30, kuivaa ja pienta tuulenviretta. Erinomainen keli istuskella varjossa ja nauttia lämmöstä.
Reilu 60m2 kaksio isolla patiolla hankittu Echo Parkista, 7 km yliopistolta pohjoiseen ja saman verran golfkentiltä etelään. Osittain kalustettu. Asun yläkerrassa ja naapurina on islantilais-amerikkalainen pariskunta ja alakerrassa talon omistaja rouva Venegas. Korttelin päässä kiinalainen, japanilainen ja thaimaalainen ravintola sekä 7-11 ja Starbucks. Bussi menee suoraan yliopistolle, 15-20 minuuttia.
Lähes loppuunajettu MB E320 ostettu armenialaiselta autokauppiaalta. Tiet on täällä niin järkyttävässä kunnossa että mitään pienempää en edes harkinnut. Myös vanha kilpafillari ostettu, tavattu paikallista fixipyörätrendipellesakkia ja ilmoittauduttu kahden viikon päästä olevalle fixipyöräpajalle jonka järjestää paikallinen pyöräilynkannatusyhdistys omalla verstaallaan!
Ikeasta haettu keittiötarvikkeet, Pelastusarmeijalta soffa ja työpöytä ja sänkyliikkeestä kunnon sänky. Uusi tietokone (Macbook) oli kourassa kolme tuntia koneen laskeutumisen jälkeen. 42" jämäeräplasma odottaa Netflix-tilausta.
Yliopistolla hoidettu järkyttävä määrä paperibyrokratiaa. Byrokratiaa on toki muuallakin: onneksi mulla oli Teksasin jäljiltä sosiaaliturvatunnus niin sain nettiyhteyden ilman ongelmia. Mutta paikallista ajokorttia (tai henkkaria) ei ole vielä joten iPhone jäi kauppaan, se ei irtoa ilman paikallista henkkaria.
Ihmiset ovat olleet tosi ystävällisiä ja ehdin jo perjantaina tsekkaamaan rokkibaaritkin uuden tuttavuuden kanssa, autolla piti liikkua joten ei kovin "rock" ilta muuten.

Jos vertaa edelliseen asettumiseen Austinissa tai Lontoossa niin onhan tää netti ja autonavigaattorit muuttanut arkea aika tavalla helpommaksi: Surffaat hotellissa sopivia asuntoja, autoja tai huonekaluja. Printtaat laput ja sovit tapaamiset 25 dollarin kännykällä. Syötät osoitteen navigaattoriin ja käännät vuokra-auton rattia haluttuun suuntaan.

Loistoesimerkki siitä, miten teknologia oikeasti helpottaa elämää ihan älyttömästi. Huomenna alkaa koulu ja siellä toivottavasti oppii, miten teknologia voisi helpottaa kurimuksessa eläviä mediayhtiöitä ja niissä raatavia duunareita. Eiköhän se vuodessa selviä kun arki hoitui kahdessa viikossa :)

Mut saa parhaiten kiinni sähköpostilla ja Skypellä. Skypenimi on pekka.pekkala

PS. Ensimmäiset vieraat ovat jo varanneet lentoliput helmi-maaliskuun vaihteeseen!

Foo Fighters: In Your Honor to a single CD

2009-02-14T17:31:00.002+02:00

Foo Fighters is a prime example of a band that averages 10 decent songs per CD. Even if they do a double album like In Your Honor. When you cut out the mediocre tracks (in FF scale), you get a brilliant 10 song album. The LP version would have an electric and acoustic side, both totalling around 26 minutes of pure bliss. Here you go:

In Your Honor (Electric & Acoustic)

1. In Your Honor
2. No Way Back
3. DOA
4. Hell
5. The Last Song
6. Free Me

1. Still
2. Over And Out
3. On The Mend
4. Cold Day In The Sun

Best of "A Very Special Christmas"

2008-12-26T10:57:00.001+02:00

Olen viettänyt joulun kuunnellen - tadaa! - joululevyjä.

Klassikoista voi suositella Elviksen kahta joululevyä Elvis' Christmas Album (1957) ja Elvis Sings The Wonderful World Of Christmas (1971). Jopa Elvistä tuntematon erottaa "nuoren" ja "vanhan" Elviksen. Trans-Siberian Orchestran hittilevyä Christmas Eve And Other Stories (1996) olen yrittänyt myös kuunnella, mutta sen hevitetyt joululaulut ovat vain jotenkin kökköjä verrattuna kotimaiseen Raskaampaa joulua (2006) -pläjäykseen.

Tänä jouluna perehdyin A Very Special Christmas -sarjaan, jossa on julkaistu laskentatavasta riippuen noin kahdeksan levyä. Niistä tasaisin kokonaisuus on kantrihtava A Very Special Acoustic Christmas (2003). Lopuista kokosin mielestäni loistavan tuplalevyn: toinen on jopa rokahtava, toinen on leppoisaa AOR:ää. Olkaa hyvä:

CD1: A Very Special Rockin' Christmas (11 biisiä, 37:15)

This Christmas - Macy Gray
Jingle Bell Rock - Randy Travis
Christmas All Over Again - Tom Petty and the Heartbreakers
Merry Christmas Baby - Bruce Springsteen and the E Street band
Oi to the World - No Doubt
I Saw Mommy Kissing Santa Claus - John Cougar Mellencamp
What Christmas Means To Me - Paul Young
O Come All Ye Faithful - City High
Christmas (Baby Please Come Home) - U2
Run Rudolph Run - Sheryl Crow
Back Door Santa - B.B. King and John Popper
(Tähän levyyn on tarkoitus lisäillä rokkiklassikoita kuten Happy Xmas (war is over) ja Merry Christmas (I Don't Want To Fight Tonight) )

CD2: A Very Special AOR Christmas (12 biisiä, 49:33)

Children Go Where I Send thee - Natalie Merchant
Have Yourself A Merry Little Christmas - The Pretenders
Christmas - Blues Traveler
Gabriel's Message - Sting
Christmas Day - Dido
The Christmas Song - Hootie and the blowfish
Christmas Time Again - Extreme
Christmas Song - Dave Matthews and Tim Reynolds
Christmas Is Now Drawing Near - a Steve Winwood
The Coventry Carol - Alison Moyet
Silent Night - Stevie Nicks
Blue Christmas - Ann and Nancy Wilson

Samuli Edelmann KT -> 1 CD

2008-10-08T21:43:00.005+03:00

Suomessa tehdään mielestäni yllättävän vähän kevyttä konepoppia, Kemopetrol nyt tulee äkkiä mieleen. Samuli Edelmann on tehny levyllisen hienoa konepoppista, harmi vaan että noiden biisien kaivaminen kymmenen ekan levyn biisihötöstä oli välillä aika tuskallista. Nimeän uuden kokoelmalevyn kolmen suomalaisen supertuottajan mukaan. :)

Samuli Edelmann: The Chydenius-Lehtinen-Witikka presents

1. Ihana ilta
2. Matkalla
3. (sinä olet) Aurinko
4. Tuhat yötä (feta. Sani) (Sani who? toim. huom.)
5. Sinusta lauluni teen
6. Huilunsoittaja
7. Kaikki tahtoo
8. Sininen sointu
9. Levottomat (feat. Cata Mansikka-aho)
10. Välillä
11. Enkelten tuli

The Answer: Rise 2CD -> 1CD

2008-10-08T14:31:00.003+03:00

The Answer is much hyped but what is left after taking out the extra bulk from "Rise (2CD Special Edition)"?

1. Under the Sky
2. Never Too Late
3. Come Follow Me
4. Be What You Want
5. Into the Gutter
6. Sometimes Your Love
7. Keep Believin' (Unreleased Chris Sheldon Version)

28'06 is a good running time for a rock'n roll album.

Applen sekava tuotekatalogi & ostosuositukset

2008-09-10T12:16:00.006+03:00

Applea käyttäessä tulee yleensä sellainen mukava olo koska "kaikki vaan toimii". iPhonen ja uusien iPodien myötä näin ei enää ole. Vanha tarvikelaturi ja radion kuuntelun mahdollistava FM Remote eivät toimineetkaan iPhonen kanssa. Ja eilisten (historian tylsimpien) julkistusten jälkeen piti pieniä pränttejä lukea ihan tosissaan:

uusien nappikuulokkeiden kaukosäädin toimii vain uusimmassa nanossa, 120 gigan iPodissa ja uudessa Touchissa. Ei siis iPhonessa hands-freenä! Doh!
Nike+iPod toimii pelkällä tossusensorilla uudessa touchissa, iPhonessa sitä ei saa toimimaan edes erillisellä adapterilla.

Laitetaas vielä hinnat koska it-julkaisuthan ei niitä kerro vaan hehkuttavat hinnanalennuksia (dollareissa!) ja kivoja värejä:

Shuffle 1Gt - 55€
Nano 8/16Gt - 159/199€
Classic 120Gt 249€
Touch 8/16/32Gt - 229/299/399€
iPhone 8/16Gt - alkaen 920/1005€ 24kk kytky puhe/tekstari/datapaketilla

Jos joku kaipaa ostosuosituksia niin valokuvista innostuneelle Touch 8Gt (229€), kestävää laitetta hakevalle Nano 16Gt (199€) ja musahörhölle Classic 120 Gt (249€). iPhone on yksityisasiakkaalle niin järjettömän kallis että jättäisin sen hyllyyn ainakin siihen asti että laitteeseen tulee kunnollinen ääniohjaava navigointi. (Omasta hyllystä löytyy on 1Gt Shuffle, 4 vuotta täyttävä 60Gt Photo ja 160Gt Classic sekä välillä duunin testikäytössä oleva iPhone 16Gt.)
Nyt alan testailla tuota iTunesin Genius-ominaisuutta ja sehän tuntuu toimivan!

Guns 'n Roses Use Your Illusion I & II yhdelle cd:lle

2008-09-09T22:40:00.015+03:00

Cd-levyn myötä huonon biisin ylihyppäämisestä tuli arkea, iTunesin myötä viuhuu delete. Maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia että on turha tuhlata kuunteluaikaa täytebiiseille, välivitseille ja vartin hiljaisille biisinlopuille ennen 30 sekunnin taiderämistelyä tai naureskelua levyn lopussa.

Musiikkinörteille säännöt ovat selvät: hyvä rocklevy mahtuu 45 minuuttiin ja tuplalevy pitää mahtua cd-masteroinnissa vielä toimivaan 78 minuuttiin ja 30 sekuntiin. Mikäs sen parempaa syysiltanäperrystä sen kaikkein pyhimmän eli musakokoelman parissa. :D

Aloitetaan siis klassikosta:

Civil War
14 Years
Dust N' Bones
Double Talkin' Jive
Don't Cry (Original)
Don't Damn Me
Get In The Ring
So Fine
Breakdown
Live And Let Die
November Rain
You Could Be Mine
Yesterdays
Pretty Tied Up (Fade Out @ 3:35)
Garden Of Eden
Estranged (Fade Out @ 3:55)

16 biisiä, aika 78:20

Ja sehän oli siis Gunnareiden Use Your Illusion I & II mahdutettuna yhdelle cd:lle. Tuskallinen prosessi, mutta lopputuloksena levyhyllyssä on Gunnareiden kohdalla yhden loistavan ja kahden keskinkertaisen levyn sijasta kaksi loistavaa levyä.

Mitäs mieltä olette? Get in the ring, motherfuckers! :D

Pusula by Night

2007-05-18T23:16:00.000+03:00

Näitä rantakuvia tulee varmaan muutama... Rannalla on niin hiljaista että voisi kuvitella olevansa kuuro.

Ihq

2007-05-16T23:37:00.000+03:00

Jonna Tervomaa Tavastialla 16.5.2007.

Ajomies älä kiirehdi suotta

2007-05-16T20:24:00.000+03:00

Juuri sisäänajettu mersu Ensimmäisellä linjalla.

Uusi taustakuva

2007-05-15T22:08:00.000+03:00

Vähän viritetty Flickr-löytö piristää päivän.

Olutta Milenkassa

2007-05-08T18:39:00.000+03:00

Kevään viimeinen sulisvuoro ohi.

Don't Take It Too Hard

2007-05-07T23:36:00.000+03:00

Tuomo Prättälä soittaa Dubrossa 7.5.2007.

Näkymä terassilta

2007-05-06T14:22:00.000+03:00

Arimaan rannalla on rauhallista.

Bilekiitos

2007-04-30T02:08:00.000+03:00

Tällainen oli kiitoskortti bileiden järjestäjille. Ja kyllä, Dubron vaatima 2500 euron viinatili tuli täyteen. :)

Nyt jo vähän hymyilyttää

2007-04-27T21:53:00.000+03:00

Viimeinen työpäivä vuoteen takana ja bileet käynnissä.

Bilekutsu

2007-04-22T18:38:00.000+03:00

Tällainen bilekutsu lähti. Toivottavasti porukkaa tulee paikalle.

Se on loppu nyt

2003-09-30T16:20:00.000+03:00

The Pekkaspace Headquartersin blogi on siis lopetettu. Ei mitään erityistä syytä paitsi ehkä lyhyt attention span. Aika keksiä jotain muuta säätöä.

Jos tiedät hyvän tavan ylläpitää, kategorisoida ja julkaista kirjanmerkkejä niin kerro minulle.

256 MMC

2003-09-25T21:01:00.000+03:00

Tilasinpa sitten Mobiltec24.de:stä 256 MMC:n Siemens SL45i -puhelmeeni. Toimii mainiosti puhelimen viimeisellä firmwarella, tommonen 230 minuuttia (~128 kbps mp3) musaa mukana. Ihan pop.

Espoo...

2003-09-24T21:32:00.000+03:00

...ei ole paikka vaan mielentila. Totuus tulee Suomen suurimmasta Raahesta/Valkeakoskelta (lisää tähän haluamasi pikkukaunki).
PS. Joulu on virallisesti peruutettu :(
PPS. Kanta-asiakasillassa juotu ilmainen bisse on aina keskimäärin muuta ilmaista bisseä parempaa.

Sitikalta kunnon rallitykkejä

2003-09-23T12:19:00.000+03:00

Citroën C2:sta valmistetaan versiot ralliin ja radalle. 1.6 tuotantokoneesta on otettu 155-225 pollea, painoa tuhat kiloa. Tuo teho/painosuhde liikahtaa aika kiukkuisesti. Tulee mieleen ajokortti-iän unelma-auto eli 205 GTI...

Näin selviät parkkisakoista

2003-09-19T15:28:00.000+03:00

Angle-Grinder Man vapauttaa sinut ilkeiden parkkipirkkojen jäljiltä. Onneksi Suomessa ei lukita renkaita väärinpysäköinnistä. Tässä omat pysäköintivinkkini perusteluineen. ;D

A. Toiminnan perusteet
a) Vältä keskusta-autoiluta (=älä hanki autoa).
b) Jätä parkkimaksut aina maksamatta.
c) Auton saa pysäyttää jalkakäytävälle lastin purkamista tai lastaamista varten täysin laillisesti. Omat kaupunkiajoni ovat usein tällaisia tavaran/laitteenhakumatkoja.

B. Miksi?
No parkkisakonhan saa aina seuraavasti:
- Unohdit juuri sen yhden ja ainoan kerran maksaa parkkimaksun
- Muistat unohduksesi noin kolmen minuutin päästä pysäköinnistä ja palaat autollesi. Joka on jo laputettu.

C. Päättelyketju
- Parkkisakkoja ei voi välttää.
- Parkkisakkojen saamisen epätodennäköisyys ei lisäänny niitä maksamalla, koska aina unohtaessasi parkkipirkot ovat paikalla. Ja unohtaminen on inhimillistä.
- Koska sakot tulevat aina heti pysäköinnin jälkeen, muista katsella huolellisesti ympärillesi (ns. punatakkitsekki) ennen auton jättämistä kadun varteen. Tämä on ainoa tehokkaaksi todettu keino vähentää parkkisakkojen määrää.

Jos kuitenkin tunnet ns. pahat vibat ("nyt tulee sakko") niin maksa, korkeintaan yhdellä kerralla kymmenestä. Älä kuitenkaan koskaan epäröi maksamatta jättämistä tai etenkään palaa autollesi. Muuten joudut herra Murphyn rankaisemaksi kohdan B mukaisesti.

Pysäköintisakko on 40 euroa. Keskustassa tuolla pysäköi 16,66 (!) tuntia.

Nimim. Nolla parkkisakkoa 2,5 vuoden aikana stadissa

Jee! ...eiku Örrörrörrörrör!

2003-09-19T11:15:00.000+03:00

Mistä tietää, että alkaa flunssa parantua? No siitä tietenkin että tekee mieli taas pistää heviä soimaan. Ja postissa tulee Levykauppa Äx:n paketissa kasa Kotiteollisuuden tuoreita sinkkuja. On muuten about parhaat valikoimat kotimaista musaa. Miinusta Kultaraha-maksun puuttumisesta.

Verkkokauppa.com uudistui

2003-09-18T17:24:00.000+03:00

Oho! Suosikki-atk/elektroniikka-hakuni MBnetin hintaseurannan ohella uudistui.

Jälleen mainio idea ennen operaattoreita

2003-09-18T17:13:00.000+03:00

Radiomusiikkia matkapuhelimella - 15 euroa tunnilta. Kotimaiset teleoperaattorit ovat kyllä mahtava kehityksen jarru: kaikki hinnoitellaan niin älyttömästi yläkanttiin, ettei ulkopuolisten kannata myydä muuta kuin logoja ja soittoääniä. Melkein voisi perustaa julkisen rahoituksen langattoman verkon tms. Ylen sijaan ja antaa palvelut ihmisille ilman ei-niin-yhtään-mihinkään-perustuvia datasiirtomaksuja. Kele. Kuukausimaksut kunniaan!
Toivottavasti WLANin seuraava vaihe yhdistettynä laajakaistaverkkoihin ei jää vaan lupaukseksi vaan se todella romuttaa telebisneksen ainakin suurissa kaupungeissa.

Kärppien vierasmatsit näkyvät kaikkialla

2003-09-18T17:05:00.000+03:00

MTV3+ ja Kärpät julkistivat hiljattain, että Kärppien Hockey Night" href="http://www.mtv3.fi/urheilu/hockeynight2003/erik.shtml/184012?plussa">vierasmatseja voi katsella Oulun seudulla digitelkusta. 13 vieraspelin näkemiseen pitää ostaa 69 euron Conax-salauksenpurkukortti joko kaapeliyhtiöltä tai kodinkoneliikkeestsä Oulun seudulla.

Digibokseja testatessani huomasin, että kun tuollainen maksullinen matsi näkyy, Helsingissä ilmaantuu kuvaan "lukko" terrestiaalidigiboksilla (kaapeliboksista musta ruutu). Eli matsit saisi näkyviin, jos jostain saisi tuon kortin terrestiaaliboksiin. Kovassa flunssassa ei viitsi lähteä tunnin kuluttua alkavaan matsiin Areenalle, joten tämä olisi kelvannut kyllä meille stadissakin asuville Kärppäfaneille. Jostain syystä MTV3+ ei halua sitä muualla Suomessa myydä. Tämä vääryys tarvitsee oikaisun! Onneksi on Radio Mega ja RealPlayer.

Kovalevy-mp3-soitin autoon

2003-09-18T10:56:00.000+03:00

Lähes jokaisessa uudehkossa autossa on valmiina autostereot. Hyvin useaan niistä voi liittää cd-vaihtajan, joka maksaa autokaupassa noin tuplasti ovh:n verran. Lisäksi näissä vaihtajissa on yleensä vain kuusi levyä eivätkä ne tue mp3-toistoa. Joten hinta-laatusuhde on surkea. Stereoiden vaihtaminen on tehty mahdollisimman vaikeaksi: alkuperäinen mankka on kytketty osaksi auton tietojärjestelmää ja esim. antenni on sähköisesti vahvistettu. Niinpä Pekka Perusasentaja ei välttämättä suoriudu stereoiden vaihdosta vanhaan tapaan.

Tämän markkinaraon on hoksannut unkarilainen Dension. Heidän valikoimistaan löytyy kovalevypohjaisia mp3-soittimia sekä auton DIN-aukkoon että tehdasasenteisten stereoiden cd-vaihtajan liitäntään. Aika huikea homma, ja onpa laite saanut jo epävirallisetkin kotisivut.

Kovalevysoittimia autoon valmistavat myös Neo, Riocar (lopetettu) ja Kenwood MusicKeg/PhatNoise. Näiden kehitystahti esim. bios- ja ohjelmistopäivitysten saralla on kuitenkin aika heikko vs. Dension.

Isot autolaitevalmistajat ovat huomanneet jo kovalevysoittimien tulon, veikkaisin että vuoden 2004 mallistossa niitä löytyy muiltakin kuin Blaupunktilta (MicroDirve) ja Kenwoodilta (MusicKeg).

Uusin blogivillitys: poliittinen kompassi

2003-09-17T12:40:00.000+03:00

Schizosta bongattua: The Political Compass, ja tässä oma tulokseni. Yllättävän vasemmalla, mutta Libertarian Left -kirjalista näyttää asialliselta. Ainakin Pierre Bourdieu'n On Television kolahti muistaakseni opiskeluaikana ja onhan tuolla noita trendikirjojakin.
Ja anglojen mielestähän kaikki Halmeesta vasempaan on vasemmistoa, joten eipä tuo yllätä ollenkaan. Kokoomushan on myös vasemmistopuolue kv. vertailussa.

Flunssa

2003-09-17T12:04:00.000+03:00

Mahtava räkätauti eli flunssa tuli kylään. Hienoa lukea, että siihen ei ole lääkettä ja paraneminen kokonaan vie kolmisen viikkoa. Lohduttavaa on hoitomuoto eli elbailu - sehän onnistuu meikeläiseltä. Finrexin on hieno mutta kallis keksintö. Pitäisi muistaa ostaa joskus jenkeistä paikallisia käsikauppalääkkeitä flunssaan. Siellä kun ei jäädä kotiin pienen kuumeen takia niin lääkkeiden teho on hämmästyttävä :D

PC-kamaa myytävänä

2003-09-16T21:59:00.000+03:00

Huuto.Netissä pc-sälää myytävänä: 300W virtalähde, PIII 933, emolevy, muistikampoja PC133/150. HTPC:hen tai kotiserveriin edullista päivitystä.

Krissen blonditesti

2003-09-16T12:57:00.000+03:00

Krissen blonditesti. Olisin odotellut prosentteja tai henkilövertauksia kuten tämmöisissä testeissä on tapana. Eihän noin pitkii tekstei hei kukaan jaksa oikeesti lukee!

HTPC päivitykseen

2003-09-15T20:25:00.000+03:00

Oma 933 PIII enkoodaa mp3:sia ikuisuuden ja emolevyn liitännät ovat mallia miekka ja kivi. Joten älyttömän halpoja hintoja pitävä Mikromaja sai asiakkaan. Epox 8RDA3, Athlon XP 2500+ ja 512 MB PC3200 korjannee tilanteen 300e:n satsauksella. Muropakettimiesten mukaan satsi kellottuu helposti 3000-3200+ tehoihin joten eiköhän tuolla mediat pakkaudu & purkaudu seuraavat pari vuotta. Arvatkaa kellä oli tänään palkkapäivä :D

Play.com vs. Suomi part. XXXVII

2003-09-15T18:18:00.000+03:00

Kotimainen uutuuslevy: 20€ (Kotiteollisuus), Tunnelin levy.
Kolme ulkomaista uutuuslevyä: 34€ (Badu, Neptunes, Timberlake) play.com.

Viikon otsikko

2003-09-15T13:09:00.000+03:00

Digitoday: Deutsche Telekom ostaa loputkin Puolasta.

Creative Jukebox Zen NX

2003-09-15T12:20:00.000+03:00

Creative® Jukebox Zen NX tuo toivottavasti hintapainetta Applelle: 30 Gt 341€ (iPod 20 Gt 449€), 60 Gt 560€ (iPod 40 Gt 549€). Tällä bitrate/filesize-laskimella voi ynnäillä, minkä verran tallennuskapasiteettia tarvitset. Demokappaleena voi käyttää esim. Jämän poliittisesti hyvin epäkorrektia Mitä sinä sanoa -biisiä.

Miten tehdä täydellinen mp3-file

2003-09-11T23:37:00.000+03:00

Näin ripataan oikeasti cd-tasoinen mp3-file cd:stä: Quickstart Manual for EAC & LAME. Tulokasena vbr ~200 kbps, et varmasti kuule eroa alkuperäiseen sokkotestissä normaalilla musiikilla. Tietyntyyppisilla sampleilla erot saa kyllä kuuluviin. Nörttityydytystä lisää dos-promptin näkyminen enkoodatessa!

Verkkoliite heippa!

2003-09-11T20:15:00.000+03:00

Se on sitten virallista: vika duunipäivä Verkkoliitteessä taitaa olla takana. Mitään dramaattista asiaan ei liity, vaan pyysin työkiertoa jo 1,5 vuotta sitten. Ja huomenna pidän rästivapaan :D
Kuusi vuotta about samoja hommia on mielestäni aikamoisen pitkä rupeama, vaikka Verkkoliitteen tapauksessa vaihtelua ja muutoksia on ollut vähintään riittävästi.
Viimeisimpänä varsin rankka projekti, josta selvisi lähinnä huumorintajuisten työkavereiden avulla. Iso käsi kutoseen, mutta projektipäälliköksi en palaa ilman 100% palkankorotusta!

Siirryn tekemään uudistuvia Kuluttajasivuja seuraavan vuoden ajaksi. Niistä tulee 1.10. Hinta&Laatu-sivusto osana D-niskojen uudistusta.
Luvassa ainakin digi-tv-asiaa, josta esimerkkinä olkkarissa on testattavana Finluxin tuliterä digi-tv kaapeliverkkoon.

Ei kai tässä muuta kuin työ/golfkaveri Johnin sanoin: Pää pystyssä kohti uusia vastoinkäymisiä!

PS. Kuluttajasivujen jutuista iso osa tehdään lukijavinkkien perusteella. Niitä voi lähettää tällä lomakkeella.

T-paitoja journalisteille

2003-09-11T13:44:00.000+03:00

CafePress.com: Toimittaja-aiheiset t-paidat ja muut tavarat. Omat tekstiehdotukseni:
Mitäs puhuit toimittajalle!
Property of AE.

Raskaan sarjan Kärppäfaneja

2003-09-10T15:45:00.000+03:00

Sentencedin Routasydän sykkii Kärpille

Who's your inner rockstar?

Uusi matkapuhelinlehti

2003-09-07T22:22:00.000+03:00

Uusi matkapuhelinlehti Pinkoodi. PDF:nä suoraan Suomen Turusta. Pitäisikö tämä printata? Sisältö näyttää ihan asialliselta, mutta tällaisen levitystavan kohdeyleisön lienee lukenut esiteltävistä puhelimista kaiken tarpeellisen ulkomaisilta nettisaiteilta. Onnea kumminkin!

Vihdoin kunnon tuning-ohjeita

2003-09-07T20:12:00.000+03:00

Talven tullen on aika pistää kaara pukille ja aloitta mittava tuunausprojekti Paalupaikan Tuning Spesiaalin ohjeilla.

MMC-kortteja 256/512!

2003-09-07T12:30:00.000+03:00

Täältä lisää tilavuuttaa mp3-fileille SL45/N3650: MultiMediaCard 512 MB 199e ja 256 MB 79e. Suomen hinnoissa, mutta täällä ei ole oikein myytävänä noita isompia kokoja. Maksuksi käy PayPal ja toimituskulut alle 20e vaikka tilaisi vähän enemmänkin kamaa kerralla.

Googlessa näppärä laskin

2003-09-06T16:11:00.000+03:00

Enpä tiennyt, että googlen hakukenttään voi kirjoittaa suoraan laskuja tai yksikkömuunnoksia, esim. Google Search: 30 millimetres in inches.

Iso sininen pingviini

2003-09-05T10:55:00.000+03:00

IBM:n komea mainosvideo linuxista. Vissiin käytetty samaa mainostoimistoa kuin Applella. Ensin PC-puolelle kopsattiin käyttis, nyt sitten aletaan kopioida myös coolin markkinoinnin abc:tä :D

HTML-apua- done

2003-09-04T23:59:00.000+03:00

Kiitos Markus, homma ratkesi!
Voisiko joku selittää, miksi tällä sivulla IE:llä tulee selaimen vasempaan alakulmaan huutomerkki ja sitä klikkaamalla saa seuraavan virheilmon. Apu osoitteeseen pekka miukumauku pekkala piste info

56 channels and nothing on

2003-09-04T18:45:00.000+03:00

Tänään minulle aukeni varmaan jonkun sohvaperunan mielestä taivas HTV:N digiboksin ja 56 kanavan myötä. Jenkkivuotena tuli kumminkin huomattua, että kanavien kymmenkertaistuessa katsottavan ohjelman määrä llisääntyy vain kymmenyksellä :) Boksi on niin hidas, että kanavien vaihdon aikana ehtii jääkaapille ja vessaan. Mikään kanava ei lähetä aitoa 16:9 anamorfista laajakuvaa tai monikanavaääntä. :( Eipä muuten mutta kun käsittääkseni tässä digiteeveessä pitäisi olla parempi kuva ja ääni.
np. MTV Base. Melkein voisi ostaa tuon Timperlaken Justiinan levyn.

Bloggers go Hornby

2003-09-04T01:59:00.000+03:00

Schizo/Merten/Jar: by Faith No More:
1. Are you male or female?
Just A Man
2. Describe yourself
Ugly In The Morning
3. How do some people feel about you?
I Started A Joke
4. How do you feel about yourself
Kindergarten
5. Describe your boy/girlfriend
Easy
6. Where would you rather be?
RV
7. Describe what you want to be
King for a day (tai Mike Patton)
8. Describe how you live
Get Out
9. Describe how you love
Naked In Front Of The Computer
10. Share a few words of wisdom
Surprise! You're Dead!

Näitä syvällisyyksiä pohtien on aika painoa pehkuihin Karin tarjoaman virheenkorjaussarjan jälkeen.

Saksa ei ole paska maa

2003-09-03T21:09:00.000+03:00

Saksassa on muutakin halpaa kuin eläkkeellä olevien nato-majureiden vähän ajetetut mersut. Nimittäin autostereot. Esimerkiksi JVC:n CD/Radio KD-SH9101 ja 12 cd:n vaihtaja CHX 1500: Suomen ovh. 960€. Kun samat laitteet tuodaan Saksasta kotiovelle, hinta tippuu 32% 644 euroon (tai jopa 583€). Halpissarjalle DD-4479MP jää hintaa 435€.
Cd-boksi toistaa mp3-levyjä, joten kontiin saa arviolta tuhat suosikkibiisiä hyvälaatuisina mp3-tiedostoina. Joka on enemmän kuin yhdenkään hittiradion soittolista :D
PS. Anttilassa heviale jatkuu edelleen. Remasteroidut AC/DC:t 6.95 ja Maidenit 11.95. High Voltage puuttui kokoelmista :D

Opel.fi goddamit!

2003-09-03T12:34:00.000+03:00

RE:lla on yritetty saada tolkkua Opelin sivuista. Itselläni vastaavia kokemuksia. Sitikan kohdallakin olisi parannettavaa, mutta kyllä noista sivuista sai enemmän infoa kuin yhdeltäkään Veho-kauppiaalta ("kiva, että olet kiinnostunut sitikasta, mä meen ny myymään tosta yhen mesen").

:D Klaanipelit

2003-09-03T11:12:00.000+03:00

Untitled Document eli klaanipelit. Tämähän käy aika mielenkiintoiseksi. Terveisiä vaan pojille Suomi Communicationssiin! Ratkaistaanko domainkiista Quake-deathmatchilla vai CS:llä? Eiköhän Kiukku hoitaisi tuon pienellä treenillä :D

Argh! HS EI luovuta tietoja

2003-09-03T10:49:00.000+03:00

Voihan räkä. Tuoreessa MikroBitti-lehdessä Kari Haakana kirjoittaa kolumnissaan, että HS Verkkoliite luovuttaa rekisteröinnissä saamansa tiedot eteenpäin. Näinhän EI ole, vaan rekisteröitymissivun alareunassa mainitaan erikseen, että tietoja ei luovuteta. Mitään ruksia ei ole, koska tietoja ei ole tarkoituskaan luovuttaa eteenpäin. Joten muualta tuttu "ruksi" on tarpeeton!
Tuo teksti sekä käyttöehtoja muokattiin osittain Karin alkuperäisen palautteen perusteella joskus kesäkuussa. Nyt hieman harmittaa että koko net.nyt-kolumnin idea on täysin väärälle tiedolle pohjautuva. :( Olet ainakin kaljan velkaa, Kari!

Automaattikääntäjiä

2003-09-02T16:47:00.000+03:00

Pari helmeä: Reductil-Finland! ja Finnish apteekki online.

Pitkänsillan tällä puolen

2003-09-02T12:12:00.000+03:00

Nyt kun SchizoBlog on palannut angstin tälle puolen, bongasin sieltä vanhan linkin Pitkänsillan tällä puolen. Kannattaa myös bongata Punatähtien häpeämättömän hyvä versio Across 110th Streetistä, suomeksi Pitkän sillan toisella puolen.

Suomi Communications

2003-09-02T11:48:00.000+03:00

Suomi Communications varasi hs.fi:n, vissiin kiinteiHStöliittymiä varten. :) Hymy nousee väkisinkin huulille, kun miettii miten tohkeissaan pojat ovat varmaan domainia varatessaan olleet. Odotan innolla porno-forwardia ja hakukoneita hämäämään tehtyjä Meta-kenttiä tyyliin "Helsingin Sanomat, uutisia, seksi, ilmaisia, porno, kuvia"! Kunnes Viestintävirasto palauttaa domainin automaattisesti vastaavan tavaramerkin haltijalle. Mahtaakohan kaverit saada rekisteröintimaksun takaisin?

Muistikortinlukijat: USB 1.1 vs. PCMCIA

2003-09-01T16:50:00.000+03:00

PCMCIA-pohjainen Datafab PCMSSM (47€) 4-in-1 on huomattavasti nopeampi käytössä kuin USB 1.1-pohjainen iWill CR611 (21€). Siis kun siirtää mp3-filuja Siemens Sl45i:n 128 Mt MMC-muistikortille. Siilinjärveläinen Kasuplan näyttää myyvän 256 Mt korttia (87€). Lafka vaan näyttää sivujen perusteella aika epäluotettavalta jopa webbikaupaksi. :)

Virusjuttupalautetta

2003-09-01T16:18:00.000+03:00

Virusjuttu HS:n Kuluttajasivuilla poiki palautetta. Tässä niistä hyödyllisin: Markus Janssonin tietoturva-aiheisia ohjelmia ja linkkejä.

Boo-ring

2003-09-01T15:29:00.000+03:00

Luinpa uuden Imagen. Se oli juuri niin väsynyt kuin sen vieraileva päätoimittaja Jyrki Lehtola. Uusmedia ja sukupolvi Ex, puuh. Mutta Multsareiden levynjulkaisukeikalla ei varmasti ole tylsää!

Rahaa mulle, domain sulle

2003-09-01T13:41:00.000+03:00

Päivän suosituin peli on tietysti Viestintäviraston lanseeraama fi-domain - Etsi myönnettyjä verkkotunnuksia. Terveisiä vain sille taulalle, joka yritti rekisteröidä hs.fi:n. Jos olit liikkeellä rahastamistarkoituksessa, niin rekisteröityjä tavaramerkkejä ei kannata edelleenkään yrittää. Pekkala.fi:tä on pantattu jo pitkään, pitäisiköhän tehdä ostotarjous firmalle kun sivut eivät näytä nousevan.

Ylikellotusta, vol n

2003-09-01T13:34:00.000+03:00

Intelin mielestä ylikellotus on pop. Ja sehän onnistuu parhaiten Cooligyn kehittämällä elektro-

osmoosi-jäähdytyksellä, jota NewScientist selventää. Heatpipe-koteloakin voisi kokeilla.
Kunnon nörtti käy jäähdytysprojektien lomassa kannattamassa softapatentteja vastustavaa vetoomusta.

Lopetetaan julkisen palvelun www

2003-09-01T11:24:00.000+03:00

The Registerin mukaan BBC Online halutaan sulkea turhana ja kalliina! Tosin voisi noita teemasivuja karsia Ylekin, vaikka se veisikin leipää aika monelta uusmediatoimistolta. Tai tekisivät tämmösen hienon Kuma: War -pelin. Tai keskittyisivät käännöksiin!

Käännöskukkasia ja BBC Online nurin

2003-09-01T11:17:00.000+03:00

Käännöskukkasia ja The Registerin mukaan BBC Online halutaan sulkea turhana ja kalliina! Tosin voisi noita teemasivuja karsia Ylekin, vaikka se veisikin leipää aika monelta uusmediatoimistolta.